Hupsheijaa. Huomasin, että juttuja on tullut kirjoitettua, mutta tallennettua vain luonnoksina. Laittelen niitä nyt tänne vielä. Vähän ovat ehkä vielä tynkiä, mutta päivitetään sitten.

Kollektiivisuus – yksilöllisyys

Maat voidaan jakaa kollektiivisiin ja yksilöllisiin (ja sille välille). Kollektiivisuus tarkoittaa lähinnä yhteisöllisyyttä. Maissa, jotka ovat kollektiivisia, asiat tehdään ryhmänä ja myös esimerkiksi mielipiteet tuodaan esille ryhmän mielipiteinä. Ihmisiä ajatellaan enemmänkin ryhmän jäseninä.  Nämä ryhmät, kuten esimerkiksi perhe on tärkeää. Tärkää kollektiivissa maissa on säilyttää kasvonsa. Näissä maissa yleensä vältetään myös omien mielipiteiden ja vastaväitteiden esittämistä.

Yksilöllisyyttä painottavissa kulttuureissa ihmiset haluavat erottua ryhmästä. He tuovat omia näkemyksiään erille. Ihmiset toimivat myös enemmän ”yksin”. Suomi on enemmän yksilöllisyyttä painottava maa kuten esimerkiksi USA, kun taas Espanja on enemmän kollektiivisempi, mutta ei niin kollektiivinen kuin esimerkiksi jotkut Aasian maat.

Miten tämä tuli esille

Näitä esimerkkejä on nyt aika vähän vielä, täytyy kaivella vähnä muistia. Päällimmäisenä jäi mieleen se, miten espanjalaiset toimivat enemmän ryhmässä: syömään mentiin yhdessä, kinkut ja leivät jaettiin ruokatauoilla, kokemuksia jaettiin ja juteltiin enemmän kuin Suomessa. Työkaverit kertoivat enemmän perheestään, näyttivät lastensa kuvia jne. Suomessa en ihan heti ajattelisi uuden työkaverin tulevan esittelemään lastensa kuvia…

Lisäksi koulun opettaja, Fuensanta selitti, että perhe on hänelle kuten yleensä espanjalaisille: todella tärkeä.  Hän kertoi mm. viikonlopuista ja  lomista, missä käydään isän ja siskon perheen kanssa. Suomessa tuo olisi ehkä liian iso poppoo. Oman ydinperhe on Suomessa tärkeä, mutta harvoin noin isolla kokoonpanolla lähdetään liikkeelle jatkuvasti. Tosin hänen poikaystävänsä ei ole niin ”kollektiivinen”, koska tuntuu että haluaisi olla enemmän yksinään. Ihmisestä riippuu siis kuitenkin tässäkin tapauksessa.