Monet ajattelevat, että muissa maissa ei olla lähellekään niin teknologisesti kehittyneitä kuin Suomessa. Varmaan pitää osittain paikkaansa. Ei kai suomalainen operaattori tyhjästä ole Suomen bussipysäkeille nyhjässyt mainoksia joissa sanotaan että muissa maissa tälläkin paikalla olisi palatsi tai suihkulähde, mutta Suomessa tässäkin kohtaa pääset nettiin. On ne palatsit ja suihkulähteet kauniita, mutta arvostan myös sitä nettiä. Vaikka alussa nauroin, että täältähän löytyvät molemmat hienosti! No, se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa, kuka kuuseen kurkottaa ja niin edelleen: en kunnolla ole päässyt tännekään kirjoittamaan viikkoon, kun paikallinen operaattori meni kenellekään ilmoittamatta konkurssiin ja katkaisi kaikki yhteydet. Ajattelin pienessä mielessäni että manjaana -meiningillä en koko aikana pääse sitten nettiin lainkaan (ei yhtään stereotyyppistä ei). Kiitos vuokranantajan, toimiminta on ollut suht nopeaa ja viikon sisään pääsin taas ”verkkottumaan”. No, tulipahan oltua ”pimennossa” facesta, sähköpostista ja muista ”turhakkeista” ja tehtyä kaikkea muuta (lähinnä käveltyä jalat puhki kaupungilla ja uitua).

Itse ajattelin etukäteen, että tuskin Eroskilla on juuri muuta kuin perusnettisivut. Yllättyin suuresti kun aloin niitä ja asiakaslehtisiä yms. käymään läpi. Kävi ilmi, että Eroski on ollut sekä facebookissa että twitterissä jo vuodesta 2010. Tätä voi miettiä siltä kannalta, että moniko suomalainen yritys on ollut samassa ”aallossa”. Lisäksi kumpikaan näistä sosiaalisen median muodoista ei ole mitenkään vain ”kunhan ne nyt on” -moodissa. Niitä oikeasti hyödynnetään ja käytetään moninaisesti. Sosiaalinen media tuntuu olevan täällä muutoinkin ihan hyvällä tolalla: kuuntelin ennen lähtöä kansalliselta radiokanavalta pitkää juttua sen käytöstä. Tässä kuvia asiaan liittyen, joista käy ilmi jotain myös käyttötavoista:

Eroskilla on myös nettisivuilla oma asiakaslehtensä sähköisenä – ja tietoa löytyy. Saman voi tilata myös sähköpostinsa. Nämä molemmat löytyvät sivuilta: www.consumer.es

Lisäksi Eroskin nettisivuilta löytyy ”Makeup Artist”. Sen avulla voit tarkistaa miltä meikkaus näyttää, mitä tuotteita on tarjolla Belle -sarjaan ja myös tuotteiden sävyt. Ei paha. http://www.eroski.es/es/para-nuestros-clientes/belle/bellemakeup/

Sieltä löytyy myös hyviä opasvideoita:
http://www.eroski.es/es/para-nuestros-clientes/belle/bellemakeup/tutoriales.php

Täytyy varmaan itsekin käydä tuolla meikkaamossa, niin jos tulisi sitten oppi ja kaunis meikki päässä takaisin. Heh.

Hennis työasussa:

Ensimmäisenä työpäivänä minut perehdytettiin työhön. Mielestäni aika pikaisesti. Minulle näytettiin tavaratalon kartta ja sen poistumistiet. Sitten pitin allekirjoittaa paperi, että olen sen nähnyt. Lisäksi minut kierrätettiin tavaratalossa ja näytettiin, missä on mitäkin sekä esiteltiin varmaan kolmellekymmenelle ihmiselle. Juu, ja muistan toki kaikkien nimet ja kaikki mitä eri käytävillä on – toki espanjaksi vielä…

Ensimmäisinä päivänä olen lähinnä inventoinut, vaihtanut kampanja -alueella oleviin hyllyihin etikettejä sekä frontannut lelu-osastolla olevia tavaroita. Tavaratalossa on siis erillinen alue pääkäytävän lähellä, missä sijaitsevat kaikki kampanjatuotteet. Nyt ne ovat koulun aloituksen kunniaksi vihkoja, kyniä, kansioita. Vierestä löytyy sitten koulupuvut lapsille. Niitäkin olen päässyt laittamaan takaisin hyllyyn, kun asiakkailla on tapana avata kaikki pakkaukset. Sen vuoksi myyjillä on aina taskussaan teippiä.

Tässä kuva hintalappujen pohjasta (jos nyt jotain kiinnostaa):

Sain myös nopean tutustumisen tietojärjestelmään, mutta se vaatii vielä muutaman kerran, että osaan heti löytää oikeat kohdat. Vaikka numerrosarjat ovatkin vihossani ylhäällä, osa asioista tulee kysymyksinä. No, uusia sanoja on tuonkin vuoksi tullut opittua. Kaikki töissä ovat mukavia – minua perehdyttää Isa, joka on aivan mahtava. Hän kertoo ja kertailee kanssani sanoja: pistola, cartel, etiquetas… Uusia sanoja tai lähinnä alan termejä, joita en sanakirjasta löytänyt olen oppinut toooodella monta. Vieläkun kaikki muistaisi. Lisäkseni työssäoppijoita on paikallisesta koulusta kaksi poikaa, Rafa ja Cisco, joiden kanssa työskentelin jonkin aikaa. Cisko on erittäin avulias, kekseliäs ja hauska. Englantia ja espanjaa puhumme sekaisin, mutta kielenä on pääasiassa kyllä espanja. Paikallisilla tuo englanti ei oikein taivu. Työporukka on muutenkin hauska, leikkiä lasketaan eikä oikein tunnu olevan kiire paljon minnekään – mielestäni olen hidas kun ensimmäistä kertaa olen isommassa tavarataloss, mutta tässä porukassa sovin hyvin joukkoon. Olen saanut paljon vinkkejä asumista koskien ja muutoinkin. Ainoa on, että kun Jefe soittaa, niin sitten pitää mennä ja tehdä (ja vähän pyöritellä silmiään).

Espanjaa olen käyttänyt, mutta surkeasti se vielä sujuu. Mutta kyllä se tästä. Ymmärretyksi saan itseni pääosin jo ja jopa asiakkaiden kysymyksiin olen vähän osannut vastata tai ainakin osoittaa oikeat paikat tai käytävät. Kaikkien ihmeeksi. 🙂 Hauskaa oli yhden asiakkaan kanssa, joka elekielellä näytti terveysside -sanan. Olen pääsääntöisesti ainakin mistä on kyse ja saanut asiani jollain tavalla selvitetttyä. Tänään (perjantaina) tosin huomasin, että näin viikon päätteeksi menee englanti, espanja, ranska ja suomi suloisesti sekaisin. Vaikutan aika ”tontalta” omasta mielestäni, mutta onneksi muut rohkaisevat että olen hyvä oppija. Ope oppii siis jälleen. Ja tällä kerralla muchos.

Ja vielä kuva Eroskin kassa-alueesta:

Täällähän syödään todella paljon kalaa ja mereneläviä yleensä. Ihailemani kauppahallin lisäksi myös perusruokakaupasta kuten Mercadonasta ja Carrefourista löytyy kinkkuja pursuavan palvelevanlihatiskin lisäksi myös palveleva kalatiski. Kinkkutiskiltä voi ostaa muun muassa 49 euron hintaan kotiinsa kattoon roikkumaan ihka oikean serranon kinkun. Ei paha.

Kalatiski taas notkuu mustekalaa, äyriäisiä ja jos jonkinlaista kalaa. Lohtakin on – halvemmalla kuin Suomessa. Niin Eroskilla kuin muissakin kaupoissa. Voin sanoa, etten Suomesta ole löytänyt yhtä isoja ja maukkaita katkarapuja – kaverin limepuusta noukitut hedelmät puristettuna siihen päälle hyvässä seurassa nautittuna: Nam! Seuraavaksi tuli kokeiltua simpukoita:

Ainoa kalapettymys tuli turisteleimassa Fuengirolassa. Lautaseltani löytyi kuivaa pakasteturskaa kermaliemessä. Vastaavissa paikoissa ehkä pidättydyn pizzalinjalla ja herkuttelen sitten työkavereiden vinkkaamissa ravintoloissa – ja niitä tuntuu riittävän aina Malagasta Andalucian muihin kaupunkeihin asti.

Myös nuo vaaleat leivät tuntuvat olevan suosiossa. Lounaalla kun katselee ympärilleen, ei keneltäkään löydy suomalaista peruslounasta – lämmitettyä eilisen päivän perunaruokaa kastikkeella höystettynä (perunat ovat muutoinkin kalliita). Tai muuta lämmintä. Ruokalasta puhumattakaan. Lounas syödään taukotilassa, josta löytyy kahvi- ja juoma-automaattien lisäksi lentokentillä ja muilla nähtävä automaatti joka tarjoaa sandwichejä ja karkkia. Tai no, on siellä leivänlämmitin, sellainen uunin ja parilan risteytymä. Lähes kaikilla työntekijöillä on lounaana patonkia ja sen väliin laitetaan milloin mitäkin. Yhtenä päivänä seurasin, kun kaksi naista jakoi patongin, ottivat keskeltä osan pehmeästä osasta pois (en käsitä miksi – enkä kehdannut kysyä) ja lykkäsivät kinkkua väliin. Paljon. Välistä pois otettu leipä mytättiin palloksi, joka heitettiin roskiin. Se paras kohta! Leipään ei laitettu voita, ei majoneesia, ei mitään muuta. Ensimmäisenä päivänä sain ihmestystä aikaan, kun noukin leipäni jääkaapista. Lämpiminä ne täällä kuulemma syödään. Selitin vain pilke silmäkulmassa, että Suomessa on kylmä ja me syömme kaiken kylmänä. 🙂 Vitsi onneksi meni perille. Täytyy varmaan ne jäätelönsyöntiluvut esitellä jossain vaiheessa…

Leipiä löytyy myös kaupoista ja kuppiloista jos jonkinlaista. Ja nimi vaihtuu koon mukana. Tietysti. Täällä on esimerksi ravintola, jossa kaikki leivät maksavat euron sisällöstä huolimatta. Ja ne kaikki muutkin maksavat euron: limpparit, oluet ja jädet. Salaatti tosin maksaa jo huimat 2,5 euroa. Menet tiskille ja valitset täytteen on se sitten perunamunakasta, äyriäistä, kanaa, paistettua paprikaa tai mitä vaan, saat sen eteesi eurolla. Ensin kyllä luulin, että eteen tulee pelkkää paprikaa, kanaa tms. mutta kävi ilmi, että ne tulivat minipatongin, montanillon sisällä. Tai ne siis noudettiin tiskiltä sen jälkeen kun etunimi oli kuulutettu. Erikoista ja hauskaa!

Kahvia täälläkin juodaan, luku tuskin taitaa olla Suomen veroinen. Kämpillä itselläni on mutteripannu – eli perinteinen esperessopannu, josta tulee kaksikuppia. Tuolla saa juuri silmät aamulla auki. Paikalliseen tapoihin kuluisi tosin käydä lähikuppilassa höräsemässä kahvit ja turisemassa kuulumiset ennen töihin menoa. Töissä automaattikahvikin on sitä suomalaista automaattikahvia muchos parempi. Anteeksi hehkutus, mutta näin se vaan on. Sitä ei kaikki litki, mutta menee kuitenkin paljon. Lounaalla avasin keskustelun kahvista ja kerroin, että Suomessa ei ole samanlaista variaatiota kahvien suhteen kuin tällä: on kahvi mustana tai kahvi maidolla. No, on meilläkin lattet, macchiatot sun muut, mutta jos peruskahveista puhutaan. Täällä kun on alhaalla olevan kuvan mukainen variaatio ja nimet vaihtelevat sen mukaan, mikä on maidon ja kahvin suhde. Sain sitten siinä sombrea hehkutellessani kuulla, että se onkin vain Malagalainen juttu. Muualla variaatioita ei ole kuin ihan muutama. Ja taas oppittiin uutta… Tässä kuva työpaikan ruokatilan seinältä. Ei ihan yhtä fiini, kun Cafe Centralin seinällä oleva, mutta ajaa asian.