Viimeisten päivien kunniaksi pääsin sitten tänään tekemään tähän asti eniten asioita, oppimaan uutta sekä tietysti huomaamaan, että opittu on.

Aiemmin on tullut lähinnä järjestettyä ja frontattua leluja ja kirjoja, vaihdettua hintalappuja, inventoitua, käymään kirjojen toimistuslistoja läpi, hälytettyä ja hinnoiteltua kirjoja, tulostettua erilaisia hintalappuja, palveltua asiakkaita (!), vaihdettua kirjojen top -listauksia jne.

Tänään sitten pääsin vaihtamaan uutta kampanjaa keskikäytävälle. Olin iltavuorossa, joten lelut oli jo kärrätty paikoilleen. Järjestelin niitä sekä laitoin julisteita sekä niiden telineitä paikoilleen. Isa kävi välillä auttamassa mutta pääasiassaa oma kätteni jälki näkyy tuossa kuvassa isojen hintojen (A4) ja kaikkien julisteiden kohdalla.

Sinänsä jännä, että täällä näinkin isossa ketjussa ei ole mitään tarkkaa ohjeistusta siihen, mitä laitetaan mihinkin. Suomessa tuntuu, että kaiken pitäisi olla juuri eikä melkein ohjekaavioiden mukaan. Juan Carlos kävi vain alussa ennen kotiinlähtöään kertomassa, että mikä juliste tulee mihinkin. Aika suurpiirteisesti (kättä heiluttamalla). Ainoa, missä oli tarkka, niin se, että ikkunajulisteet tulee olla tarkasti edellisten teippausten päällä. Tärkeämpää tuntui olevan lähtöpusujen anto, koska emme enää tule näkemään. Ei minua sinänsä haitannut. Kertonee kulttuurista aika paljon. 🙂

Iltavuoro oli hyvä, koska koko viikon olin ikävöinyt Isaa. Jätkien kanssa oli hauskaa varastossa (kun olivat lähettyvillä), mutta aika tylsää vain lätkiä yksikseen hintoja ja hälyjä sekä etsiä oikeita laatikoita. Toni (Antonia) välillä käväisi seurana, mutta Tonin aksentti oli niin haastava, ettei keskustelu ole oikein sujunut. Emme ole löytäneet sitä ”yhteistä” kieltä oikein muutoinkaan.

Isan kanssa tuli taas tänäänkin juteltua ja kyselin myös tänään työpaikan asioista niitä näitä. Ja opin paljon uutta. Kunpa olisin tuon kaiken tietänyt heti ja paljon muuta. Harmi, että olin juuri melkein viimeisellä yhteisellä viikolla sairaana… Mutta minkäs teet. Kun olisin tiennyt, niin olisin pyytänyt vuoron vaihtoa iltavuoroon aiemmin. Eipä tullut mieleen. Onneksi Isa kysyi minulta, kun yhtenä päivänä nähtiin jäätyäni työvuoron jälkeen turisemaan Lolin kanssa…

Asiakkaat lähestyivät taas tänään, kun pääsin pois varaston syövereistä. Ilokseni sain huomata, että kielitaitoni on kasvanut. Varaston syövereissä sitä ei kovin hyvin ole huomannut. Tai no, olenhan ymmärtänyt jo jätkien juttuja ja kysellyt vaikka mitä. Ymmärsin kaikki asiakkaidenkin kysymykset. Vain vastaaminen on vielä vähän haastavaa. Välillä joutui pyytämään, että asiakas puhuisi vähän hitaammin. Tuo espanja kun soljuu osalta niin tuhottoman nopeasti. Itse voisin ehkä siis miettiä, miten puhun kun joku ulkomaalainen puhuu minulle suomea… Osa vastaamisen vaikeudesta johtuu osittain siitä, ettei kaikkien tuotteiden paikkoja ja ”prosedyyrejä” tiedä isossa marketissa, mutta kaikkia osasin auttaa jollain tavalla. 🙂 Tosin kielitaitoni huutaa kielikursseja! Tuli kyllä taas mieleen omat ajat ”kentällä”… No, tässä on sitä motivaatiota lisää opiskella espanjaa. Tosin en taida enää tarvita lisämotivaatiota, koska olen jo muutoinkin yli-innokkaana säntäämässä kurssille. Sydän jää tänne.

Tässä kuva tämän päivän aikaansaannoksestani (ja muiden tietysti):

Voin siis sanoa, että työssäoppimiseni tavoitteet ovat jo nyt lähes kaikki saavutettu. Ainoa, mikä jäi, oli näyteikkunoiden tekeminen. Sen huutava poissaolo joutuu siitä, että alunperin minun piti olla osa aika töissä Mangossa. Tämä ei byrokraattisista syistä onnistunut. Hyvä niin, sillä Eroskilla oli hyvä olla. Mangon kanssa on aiemminkin ollut ”vaikeuksia”. Näyteikkunoita pääsen kertaamaan varmaan jossain muutoinkin…

Pääsin juttelemaan paljon asioista myös johdon kanssa. Kaikki asiat tuntuvat oikeasti rullaavan, eikä ole mitään ”kaunopuhetta”. Nyt on kontaktit entistä syvemmät ja helpompi lähestyä ihmisiä, jotka oikeasti tuntee. Ja jotka tuntevat minut. Kuulemma ihmisen, joka aina vain vastaa kaikkeen ”si, si”. (tajusin syyn olevan, se, että Suomessa aina sanotaan joo, joo. Täällä enemmän valle tai ok…). Osasin kyllä oikessa kohdassa sanoa ”ei”, kun samainen ihminen heitti asiasta vitsiä.

Kaiken lisäksi näin vapaa-ajalla paikallisen koulun opettajaa ja kävin koululla parilla tunnilla. Tämä syvensi yhteistyötämme entistä enemmän. Tunnen kontaktiopettajan nyt hyvin, meillä on yhteisiä asioita joista jutella, ja ymmärrän ehkä heidän toimintatapojaan, kultturiaan, olosuhteitaan ja kieltään paremmin.

Uskon, että kaikki tämä tulee auttamaan minua ”oikeassa” työssäni. Osaan entistä paremmin ohjeistaa Eroskiin työssäoppimaan lähteviä opiskelijoita. Tiedän, miten asioita Eroskilla tehdään, mitä siellä tarvitsee tietää, tunnen Malagan lähes kuin omat taskuni (kierretty on….), tiedän ja ymmärrän kulttuurista jälleen vähän enemmän, tunnen kontaktihenkilöt, tiedän mitä toiveita meille oppilaita lähettävällä koululla on jne.

Niin, ja ymmärrän paremmin omia opiskelijoitani: miten haastavaa on olla uudessa yritysessä töissä uusien ihmisten kanssa, millaista on oppia jotain täysin uutta, uskaltaa heitttäytyä, uskaltaa kysyä ”tyhmiä”… Tämä kaikki on minulta jo ehtinyt unohtua vuosien saatossa. Uskon, että osittain osaan myös opettaa paremmin juuri tämän vuoksi. Muistia on hyvä virkistää välillä käytännön opeilla.

Ei voi muuta sanoa, kun opittu on – ja paljon!

Katsotaan vielä, millaiset loppuhuipentumat saan aikaan viimeisinä päivinä. 🙂

Oltuani kolmisen viikkoa yskässä ja räkätaudissa olo heikkeni ja kuulo lähti. Aloin selvittää työpaikan ja paikallisen koulun opettajien avulla, minne mennä. Ei oikein tuntunut englantilaista tohtoria löytyvän ja suosittelivat jotain muuta, kuin terveyskeskusta.

Nooo, ei kuin etsimään. Netistä kaivoin expat.com -sivuilta parin englantia puhuvan lääkärin numeron. Soitin ensimmäiseen. Ystävällinen nuoren naisen ääni ilmoitti paikan olevan mainostoimisto. Seuraava numero. Tärppäsi. Tosin vastaanottovirkailija puhui vain espanjaa. Ajattelin, että mitäs tuosta jos lekuri puhuu englantia niin enköhän saa asiat selviksi ja apua.

Seuraavana päivänä marssin lääkärille. Pienen etsinnän jälkeen löysin toisen kerroksen sisäpihan toisesta kerroksesta vastaanoton. Ovessa luki, että lääkäri oli erikoistunut ruoansulatukseen. Ohhoh, se ei taida korviin auttaa, ajattelin. Aika oli sovittu klo 8.30 ja olin paikalla klo 8.20. Ketään muita siellä ei sitten näkynytkään. Odotin tovin ja mietin, että mitäs sittten. Tasan klo 8.30 lääkäri ja vastaanottovirkailija marssivat paikalle.

Esittelyn ja odottelun jälkeen pääsin itse vastaanotolle. Lääkäri ei puhunut englantia. Ranskaa kyllä. Ja suomea viisi sanaa: kova kipu, maksa, maha, munuaiset. Ei auttanut korviin sekään. Sain kuitenkin selitettyä asiani, minut tutkittiin ja sain kolmet lääkkeet. Lisäksi sain kuulla, että lääkärin lapset kyllä puhuvat englantia, mutta hän ei. Isänsä oli sitä mieltä, että ranskaa on parempi lukea. Kuulin myös, että suomea hän osasi, koska joskus oli työskennellyt suomalaisen lääkärin kanssa. Ja muita yksityiskohtaisia tietoja lääkärin elämästä. Näitä ei Suomessa olisi herunut… Mukava tapahtuma, vaikka asia oli ikävä.

Kaiken kukkuraksi sain käskyn soittaa parin päivän päästä lääkärille. Hän halusi kysyä vointiani ja varmistaa, että oloni oli kohentunut.

Kuitti kirjoitettiin käsin, samoin lääkkeiden tiedot ja maksukin suoritettiin käteisellä. Hoitaja soitettiin paikalle tutkimuksen ajaksi, koska minun piti riisua paitani. Tällaisia erovavaisuuksia siis…

Kaikeksi onneksi kolme kertaa päivässä otettavat tropit auttoivat. En tosin halua edes tietää, mitä niissä oli. Tärkeintä oli, että muutaman päivän nukkumisen jälkeen pääsin taas jaloilleni ja töihin ihanien ihmisten pariin.

Sivuhuomautusta aikakäsityksestä:

Aikakäsitys voi olla lineaarinen tai syklinen. Espanjalaiset elävät enemmän syklisessä ajassa, kun taas suomalaiset lineaarisessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että espanjalaisilla ajalla ei ole niinkään väliä. Suomessa ajalla on aina alku ja loppu sekä kalenterit ovat tärkeitä. Aikatauluja kuuluu noudattaa ja niitä noudatetaan tarkasti.

Töissä tämän olen huomannut siitä, että aika jotenkin ”valuu”. Tosin työajoista pidetään kiinni, tauoista myös, mutta niissäkään ei olla niin tiukkaotsaisia kuin Suomessa. Lääkäri – no, kyllä he ajoissa olivat, mutta suomalaiseen mentaliteettiin verrattuna tulivat myöhässä, kun eivät olleet odottamassa.

Tästä tulee mieleen erään tapakouluttajan kertoma tarina siitä, kun hän meni erään diplomaatin illalliskutsuille. Hieno kutsu tuli postissa ja siinä kerrottiin illallisen alkavan klo 19. Tapakouluttaja avecceineen saapui suomalaiseen tapaan tasan klo 19. He saivat odottaa aulassa puoli tuntia, koska diplomaatin rouvalla oli papiljotit vielä päässä ja muuta alkoivat saapua illallisille vasta yli puolen tunnin päästä…

Ajattelin laittaa tänne myös kuvia Malagasta pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Niitä, joita ei ole noissa postauksissa. Ja vähän myös itse kaupungin ulkopuolelta Malagan ”läänistä”. Kannattaa tsekata tätä postausta jos maisemat kiinnostavat.

Kuva Gibralfaron näköalatasanteelta:

La Malaguetan ranta:

El Loro, vihreä papukaija (niitä on paljon):

Keskustan ”kukkasilta”

Rannan ”kävelypromenadi”:

Café Central – Malagan kahvit:

Ronda – kannattaa käydä!

Fiestaa Flamencopukuineen Fuengirolassa ”tivolilaitteiden alueella”:

Parvekkeita nro 1:

Yksi parhaista ravintoloista, El Pimpi (nimi suomalaisen helppo muistaa):

Kuivunut joki ja sen aktiviteetit (koiran ulkoilutus, skeittaus, sillan alla nukkuminen):

Kävelykatua historiallisesta keskustasta:

Parvekkeita nro 2

Joku taitaa tykätä näistä parvekkeista:

Larios -kadun taide/mainosvuohista osa. Vuohet siis tärkeitä tällä alueella.

Katedraalista:

Vanhasta keskustasta yleensä:

Ruusupuisto

Modernin taiteen museosta

Kukkiva piikkipuu, mikähän on:

c

Cordoba

Yleisiä ohjeita Cordoban kartassa:

El Palo:

Työpäivän jälkeen käymässä paikallisessa koulussa:

Hotel Palacion näköaloja:

Fuensanta, paikallisen koulun ope:

Hmm. Kauheessa nuhakuumeessa ei näköjään ihan heti kaikki onnistu. Muokkasin aiemmin jo aloittamaani joten laitan tämän nyt tähän kokonaan. Sitten nukkumaan. Jos on kirjoitusvirheitä tai muita niin voin sanoa, että pää on pehmeä tällä hetkellä.

Yleistä Eroskista

Yllä Eroskin nykyinen liikemerkki. Slogan ”contigo” tarkoittaa ”sinun kanssasi”. Eroskin nimi on yhdistelmä baskin kielen sanoja ”erosi” (= comprar = ostaa) ja ”toki” ( = lugar = paikka ). Sen voi siis kääntää ”paikaksi mistä ostaa”. Tässä myös Eroskin vanha liikemerkki:

Kuten jo tuo nimikin kertoo, Eroski on perustettu Baskimaahan vuonna 1969. Eroski syntyi, kun kymmenen liikettä yhdisti voimansa, jotta saisivat toimintaansa yksinkertaistettua. Kuitenkin vasta vuonna 1981 perustettiin ensimmäinen hypermarketti Vitoriaan. Eroski on ketju, jonka toimialoja ovat ruoka sekä muut tuotteet sekä logistiikka. Tällä hetkellä hetkellä Eroskilla on Espanjassa yli 50.000 työntekijää sekä 2.400 liikettä. Eroskiin kuuluu myös Grupo Caprabo, ja Eroski kuuluu suurempaan ryhmittymään Corporacion Mondragoniin, mutta en näistä nyt kerro enempää. Eroskilla on myös omia tuotemerkkejään, esimerkiksi Visto Bueno (tekstiilit), Eroski Sannia (terveelliset tuotteet), Belle (kauneudenhoito) ja monta muuta…

Ruokaan liittyvät liikkeet ovat (mainitsen tässä vain Eroskiin kiinteästi kuuluvat):
– hypermarketit (Eroski), 103 kappaletta
– Supermarketit (Eroski City 150 kpl, Eroski Center 477 kpl, Eroski Merca 9 kpl, Caprabo 338 kpl)
– itsepalvelumarketit (Aliprox, 499 kpl)

Muita toimialoja ovat
– optikkoliikkeet (Eroski Opptica), 37 kpl
– huoltoasemat (Estaciones de Servicio Eroski), 60 kpl
– matkatoimistot (Eroski Viajes, Viajes Caprabo), 197 kpl
– kauneudenhoitoon liittyvät liikkeet (Perfumerias IF) 278 kpl
– urheiluliikkeet (Tiendas de Deporte Forum), 37 kpl
– vapaa-aikaan ja kulttuuriin liittyvät (ABAC), 4 kpl

Tässä muutama kuva:

Eroskilla on liikkeitä myös esimerkiksi Ranskassa: 584 itsepalvelukauppaa, 4 hypermarkettia, 16 supermarkettia ja 17 huoltoasemaa. Aika iso ketju siis…

Työntekijät

Eroskin työntekijät ja kuluttajat omistavat ketjusta osan ja ovat niin sanottuja omistajajäseniä. Eroskilla on reilut 14.000 työntekijäomistajaa sekä noin 628.000 kuluttajajäsentä. Varsinaisen hallituksen lisäksi on organisaatiossa vertaishallitus, jonka jäsenistä puolet ovat työntekijöitä ja puolet kuluttajaomistajia. Jokaisella työntekijällä on myös yksi ääni yleiskokouksessa. Lisäksi varsinaiseen hallitukseen valitaan joka neljäs vuosi jäsenet työntekijäomistajien ja kuluttajaomistajien keskuudesta.

Kuluttajien toiveita kuunnellaan toki myös muutoin. Eroskilla on paljon myynnissä paikallisia tuotteita (kts. yksi vanhempi juttuni). Tarkoitus on siis tarjota paikallisia tuotteita, palvella paikallisia ihmisiä heidän haluamallaan tavalla, tukea lähi-alueen tuottajia ja muutoinkin sopeuttaa toimintaa paikkakunnan malliin. Lähialuetta tuetaan myös kantamalla erinomaisesti omat korret kekoon yhteiskuntavastuun alueella. Itse olen huomannut, että täällä ihmisille on oma kotipaikka tärkeä. Sen huomaa siis myös yrityksien toiminnasta.

Eroski Malaga, Avenid de la Aurora

Malagassa Eroskeja on monia. Itse työskentelen hypermarketissa Avenida de la Auroralla. Olen vieraillut myös asuntoni lähellä olevassa Eroski Cityssä joka oli siis pieni supermarketti. Kyselin töissä vähän työpaikan tietoja. Työntekijöitä on noin 80 kymmentä, joista 6 on pomoja. Eli vastaa lelu- ja urheiluosastosta, José paperitarvikkeista, Isa kirjaosastosta, Paco työkaluista ja elektroniikasta, Pepe ja yksi toinen (nimeä en muista) ruokapuolesta. Lisäksi hallinnossa on noin kymmenen työntekijää.

 
Lähteet:
– haastattelut
– www.eroski.es
– http://es.wikipedia.org/wiki/Eroski

No niin. On taas opittu ja huomioitu asioita.

Korjaan tuota lounastaukojuttuani lähinnä. Eräänä päivänä minulta kysyttiin, että mihin aikaan mennään syömään aamupalaa. Lamppu taisi syttyä pääni päälle, kuten sarjakuvissa on tapana. Ei ihme, että täällä syödään ”lounaalla” leipää, sehän on paikallisten aamupala. Aamulla vedetään naamaan kahvit tai tuoremehut, aamupala syödään varsinaisestiklo 11-12. Klo 15 syödään varsinainen lounas vasta. Olisihan tämä pitänyt muistaa/tietää, mutta näköjään on liikaa sisäistettävää. Illallinen syödään sitten vasta silloin, kun suomalaiset kömpivät kotiinsa.

Tänään koitti sitten Suuri Päivä. Itseänikin vähän jännitti.

Maanantaina töihin mennessäni huomasin tarjouskujalla tuoleja ja puhujanpömpelin. Hämmästyksestäni selvittyäni aloin kyselemään, että mitäs tämä tarkoittaa… Kysessä oli Malaga -päivä: paikanpäälle tuli ensimmäistä kertaa ikinä Iso Pomo Bilbaosta (koko Eroskin pomo siis), muita tärkeitä johtajia, politikkoja istumaan niille tuoleille, telkkari, radio, yleisöä. Ja kaikkien ympärille oli viritetty kaikkia alueen tuotteita hyllyille ja esittelypisteille. Oli Malagasta ja sen historiasta kertovia kirjoja (jotka minä hälytin), viiniä, olutta, oliiveja, öljyä, leipää, makkaraa, juustoa ja ties vaikka mitä.

Tämä piti näkyä telkkarissa alueen kanavan uutisissa, mutta en sitä itse ainakaan bongannut. Uutisviedon sijaan tässä on teille nyt kuvia tapahtumasta.

Yleiskuva sisääntulosta

Flamenco -asuun pukeutunut tyttö maistattamassa Malaga Dulce -viiniä

Makkarapöytä (yksi neljästä). Huomaa, että tämän lisäksi oli kaikkien muiden tuotteiden standit ja maistatuspisteet!

Tätä et näe Suomessa: setä maistaa tavaratalossa makkaraa ja olutta sekä San Miguelin baaritistki tavaratalon sisällä

Iso pomo pitää puhetta

Hyvässä seurassa

Työkavereita

Flamencolaulajat (ruokatauolla keksittiin vähän hupia, kun Isalla sattui jalka ja hartiat. Flamencolaulu kuulostaa aika lailla valitusvirreltä, jota tänään piti sitten kaikille laulaa kuorossa. Ja tämänhän minä olen oppinut paikalliselta katulaulajalta…)

Ja lopuksi vielä se arkinen työpöytäni – silloin kun en ole osastolla

Stereotypiahan tarkoittaa yleistystä. Mielikuvaa toisista ihmisistä. Miten ryhmittelemme asioita tai ihmisiä, yleistämme piirteitä. Tämän käsityksen muodostamme monesti tiedon tai olettamuksen pohjalta, kun olemme saaneet vain muutamia kosketuksia esimerkiksi tiettyyn ihmisryhmään tai tietyn kansalaisuuden omaaviin ihmisiin. Yleensä stereotypiat ovat kielteisiä. Tai no, ruotsalaisethan ovat meidän mielestä aina kauniita. Eli kuten ennakkoluulomme, stereotypiamme voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä.

Monesti olen kuullut, että espanjalaiset ovat kauniita. Espanjalaiset ovat laiskoja. Puhuvat huonosti englantia. Ruoka on hyvää. Syövät pelkästään kinkkua. No joo…

Laiskoiksi en tämän maan kansalaisia sanoisi. Asioita tapahtuu ihan samalla tavalla kuin Suomessakin ja ihmiset ovat erilaisia. Osa puhuu englantia huonosti, osa ei lainkaan. Sitten on esimerkiksi noin kuusikymppinen asiakas, joka tuli kysymään minulta psykologian kirjaa. Hän puhui sujuvaa englantia, kuten moni muukin täällä. Onneksi ei kaikki, niin minun on pakko oppia. 🙂 Samalla lailla kuin vaikka Ranskassa tai Suomessa – eivät kaikki sitä enkkua puhu. Jotkut eivät uskalla, jotkut eivät osaa, jotkut vaativat lämmittelyä. Luulin, että suomalaiset ovat ujoja puhumaan vierasta kieltä, mutta töissä olen huomannut että kyllä sieltä José ja Loli joskus muutaman sanan enkkua uskaltavat jo sanoa. Sönkötän varmaan niin pahasti, että kynnys on madaltunut. 🙂 Ainakin ymmärrämme toisiamme. Ja yritämme.

Ruoka on täällä loistavaa. Kyllä kyllä kyllä. Sitten Kinkku. No. Sitä syödään, mutta enemmän tuolla pohjoisessa. Leipien välissä kyllä. Andalucia on muutoin aika kala- ja äyriäspitoinen paikka. Sitä löytyy jos jonkilaista. Pää meni pyörälle jo kauppahallissa. Nyt minut luvattiin viedä vielä paikallisten (salaisille) markkinoille, eli tulepaahan opittua simpukoiden mallit ja nimet. Tänään opin, että tietyn mallisesta kalan pyrstöstä tietää, onko kalan nahka sininen vai valkoinen.

Espanjalaiset naiset sitten. Jopa minäkin olen pyörällä päästäni naisten kauneudesta. Tosin kun niitä seitsemää (!) ennustajakanavaa selasin, niin tulipahan paikallinen Tuksu ruutuun. Tästä alla olevasta kuvasta voitte vetää omat johtopäätöksenne. Kauneus on katsojan silmissä…

Työajoista piti tehdä lukujärjestys. Ymmärrän tässä kohdin oppilaiden tuskailun (https://blogit.gradia.fi/visu). Joissain työpaikoissa sellaisen voi helposti tehdä, joissain se on mahdotonta tai asiat toistavat itseään.

Eroskilla työvuorot ovat ainakin Isalla, tutorillani klo 7-15 tai klo 15-22. Mikäli en ole väärin ymmärtänyt. Työpäivät sisältävät puolen tunnin ruokatauon. Ei siis Suomessa yleisiä kahvitaukoja. Loli on osa-aikainen ja hän tekee töitä klo 10-14 ilman taukoja. Yleisesti ruokatauko on kaikilla, jotka työskentelevät 6-8 tuntia. Tämän sain tarkistettua. Eli jos on töissä 4 tuntia, kuten Loli, taukoja ei ole.

Itse työ sitten. Aivan kaikkea en ole saanut selville, mitä muut tekevät. Sen tiedän, että ennen ja jälkeen sulkemisajan laitetaan tavaroita hyllyyn, ettei olla asiakkaiden tiellä. Tosin esimerkiksi tänään klo 14-15 aikaan siirrettiin uudet, laskemani 1e kampanjatuotteet ”kampanjakäytävälle”. Kampanjoille on siis erilliset alueet ja tuotteet vaihtuvat noin kahden viikon välein.

Oma näkökulmani on sitten kirja-, lelu-, ja sporttiosastolla.Työni on ollut lähinnä hintojen tarkistelua, hintalappujen vaihtamista, tsikitsikiä eli pimpimiä eli pistoolilla tarkistamista, inventointia ja tuotteiden laskemista, leluhyllyjen fronttausta (tuotteet eteen ja väärissä paikoissa olevat omille paikoilleen), varashälyttimien laittamista karttoihin, lähetyslistojen läpikäymistä, kirjojen paikkojen vaihtoa sen mukaan mikä on top kahdessakympissä eri osa-alueittain, asiakaspalvelua (kyllä joo, siltä ei voi välttyä enkä haluaisikaan, kun siinä huomaa kehittyneensä) ja kaikkea muuta maan ja taivaan välillä. Lisäksi ylhäällä toimistossa on tullut käytyä ja siellä tulee käytyä varmaan tulevaisuudessa lisää. Asiakirjojen kanssa on tullut peuhattua. Ihan perusjuttuja joo, mutta me gustas.

Tästä nyt ei mitään ruudukkoa saa aikaan, mutta se olikin tavoitetila. 🙂 Opittua on tullut monta juttua, mitä ei ole tullut tehtyä aiemmin ennen opejuttuja, ja lisää varmaan vielä oppii. Onhan tässä vielä yli puolet aikaa…

On vähän kiirettä pukannut ja nettikin oli alhaalla jonkin aikaa johtuen siitä että yritys meni konkurssiin eikä ilmoittanut siitä kenellekään. No, saatiinpahan uusi toimimaan viikon sisällä kuitenkin.

Ajattelin hieman jatkaa tuota Eroskin yhteiskuntavastuuta ja käsitellä tässä tuota sosiaalista ja taloudellista vastuuta. Olen myös oppinut lisää ympäristövastuusta, mutta päivitän sitä jossain vaiheessa tuonne siitä kertovan postauksen joukkoon (ihan vain sillä, jos olet sitä jo lukenut ja kiinnostaa tarkennukset)

Sosiaalinen ja taloudellinen vastuu Eroskilla – tai ainakin se, mitä olen selvittänyt nivoutuvat aika hyvin yhteen. Sen vuoksi kerron niistä molemmista sen enempää erottelematta.

Eroski tuntuu kantavan myös sosiaalista vastuutaan hyvin. Työntekijät ja asiakkaat omistavat sen. Lisäksi työntekijät saavat mahdollisuuden pidenneettyyn äitiyslomaan, ovat tasapuolisia vaikka asuvat avoliitossa, heillä on mahdollisuuksia opiskella ja lisäksi lomaa voi pitää kun saa lapsenlapsen. Aika erikoista Suomeen verrattuna sanon minä. Eroskilla myös 20% ylemmän johdon asemista on naisilla ja työympäristö on muutoinkin tasapuolinen. He palkkaavat myös erilaisia työntekijöitä. Olisiko myös syy siihen, miksi sain töitä. 🙂 🙂

Asiakkaistaan ja sidosryhmistään Eroski huolehtii monin tavoin. Asiakkaita infotaan ja koulutetaan muun muassa kampanjoimalla terveellisemmästä ruoasta. Eroskilla on esimerkiksi Sannia -tuoteryhmä, mikä sisältää vähemmän sokeria ja suolaa sekä paljon kuitua. Kalorit kerrotaan myös tuotetiedoissa (tämä ei ilmeisesti ole tapana). Tähän liittyen on ollut myös kampanja terveellisen aamupalan puolesta. Itse yllätyin, että monessa ruokakaupassa kuten myös Eroskilla on paljon keliakikoille soveltuvia tuotteita. Asiakkaiden toiveita otetaan monin tavoin huomioon. Heidän toiveiden mukaan otetaan valikoimiin uusia tuotteita kuten esimerkiksi paikallisia tai tuoretuotteita. Lisäksi esim. Zarautzin Eroskilla on luokkahuone asiakkaille, mistä saa tietoa esimerkiksi terveellisemmästä elämäntavasta. Tämä oli yksi asiakkaiden toive, mikä toteutettiin. Ihan kiva juttu näin opettajan silmin…

Eroski osallistuu myös hyväntekeväisyyteen ja on sitoutunut taloudellisen vastuunsa kantamiseen. Laatua tarkistetaan jatkuvasti. Esimerkiksi vuonna 2011 suoritettiin 326 laaduntarkastusta. Tämä tarkoitti sekää lihan että käytetyn eläintenruoan tarkastusta. Yhteiskunnalle menee tuotoista 10% takaisin ja Eroski ottaa myös osaa yhteistyötä tekevän alueen sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Yhtenä vuonna Eroski lahoitti 492 tonnia tuotteita ja yli 217 tonnia ruokatuotteita Spanis Federaton of Food Banks:ille. Lisäksi Eroski keräsi rahaa 66.000 euroa Lorcan maanjäristyksen uhreile, Eroskilla on erilaisia projekteja Unisefin, Oxfamin ja muiden kanssa. Takuuna sosiaalisen vastuun kantamisesta on SA8000 Social Responsibility -sertifikaatti, jonka Eroski on saanut kahdeksan kertaa. Muuten ihan esimmäisenä espanjalaisena yrityksenä vuonna 2003. Taidan siis olla ihan ylpeä työntekijä. 🙂

Ajattelin nyt kirjoittaa vähän kulttuurishokistakin, jatkan sitten kun asioita tulee lisää. Ja yritän olla kirjoittamatta esseitä, kuten tapanani on ja on ollut.

Kulttuurishokkihan tarkoittaa sitä, miten sopeudumme vieraaseen kulttuuriin. Sopeutuminen toisiin olosuhteisiin yleensä aiheuttaa stressiä, ja voimme oirehtia sitä psyykkisesti tai jopa fyysisesti. Jokaisella ihmisellä (ja jokaisessa tilanteessa) nämä oireet ovat erilaisia – toisilla voimakkaampia kuin toisilla. Aina ei tarvitse siirtyä toiseen maahan. Kulttuurishokkia syntyy myös esimerkiksi vaihtaessamme työ- tai opiskelupaikkaa.

Kulttuurishokista löytyy neljä eri vaihetta: Honeymoon eli kuherruskuukausi, kynnysvaihe, sopeutuminen sekä paluushokki. Ensimmäisessä vaiheessa kaikki on aivan kuin uudessa suhteessa: vieras kulttuuri nähdään positiivisessa valossa ns. vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Huonoja puolia ei tule huomattua.

Seuraava vaihe, kynnysvaihe alkaa näyttää jo elämän realiteetteja. Pienet asiat alkavat ärsyttää. Se voi olla ihan vain sitä, että ovet avautuvat väärinpäin. Uuden kulttuurin huonot puolet ja elämässä ilmenevät ongelmat alkavat tulla esiin. Tämä näkyy väsymyksenä, masennuksena ja koti-ikävänä. Sitä yleensä helpottaa, jos on joku, jolle purkaa sydäntään tai jonka kanssa verrata näitä kokemuksia.

Sopeutumisessa ihminen alkaa tuntea itsensä kotoisaksi uudessa paikassa, hänen on helpompi kommunikoida ja ymmärtää myös non-verbaaleja viestejä sekä syitä käyttäytymisen takana, eri tilanteissa on helpompi tulla toimeen ja niitä tautstoja muutoinkin alkaa jo löytyä.

Viimeinen vaihe, paluushokki syntyy tietysti siirryttäessä takaisin koti-kamaralle, jos sinne tulee palattua. Tämä voi joskus olla jopa suurempi shokki kuin lähtiessä. Oma kulttuuri voi näyttäytyä vieraalta kun kokemuksia ja tapoja on tarttunut takkiiin enemmän kuin on huomannutkaan. Jos lähdöstä on kulunut pitkä aika, on mahdollisesti myös kotimaassa tapahtuneet muutokset aiheuttavat stressiä. Tämä voi näkyä myös kielellisesti – aina ei ole helppo ”kääntää aivoja” takaisin toiseen suuntaan. Itse puhuin mm. pankkirikosta kerran tarkoittaessani vararikkoa.

Malleja on yleensä monia, tähänkin löytyy myös niin sanotun ABC -malli Affective adaptation, Behavioural adaptation, Cognition). Halutessasi voit sen googlettaa, en tätä ala nyt sen syvemmin käsitellä.

Epäilen, että paluushokki tulee olemaan tälläkin kertaa itselleni pahin. Toiset aina hehkkuttavat kotiin pääsemistä, mutta itse alan siinä vaiheessa miettiä että mihin seuraavaksi. Uskoisin että tällä kertaa jo ilmaston muutos tekee tehtävänsä: pari kymmentä astetta taitaa tulla lämpöeroa siitä maiseman harmaannuttamisesta puhumattakaan. No, tästä voin turista sitten palattuani. Ehkä.

Itselläni Honeymoon -vaihe on kyllä ainakin nyt päällä. Aurinko paistaa, ihmiset ovat ihanan puheliaita ja muutoinkin ihanania, kaupoista löytyy jos jonkinlaista syötävää ja kolttua, kieli sujuu jotenkin ja muutoinkin aurinko paistaa sekä ulkona että pään sisällä. No, ne negatiiviset jutut tiedostan realisminkin puitteissa jo. Erilaista on, mutta niin se kuuluukin. Mutta ainakin vielä on tunne, että tänne voisi vaikka jäädä…

Välillä alkaa jo pikkuhiljaa pukata kyllä kynnysvaihetta vaihe päälle. Vai onko se realismia vai mitä. Korttelin juoppo flamencolaulaja ei ole enää klo 1 yöllä kovin eksoottinen tapaus, ja välillä tekisi muutoinkin heitellä mätiä tomaatteja kadulla yöllä pölöttävien ihmisten niskaan. Ikkunoiden (ja rakennusten ) tiivistys ei ole Suomi -luokkaa. Juoppo laulajasetä tosin laulaa flamencolauluja ihan hyvin ja on hyvää huvia seurata, miten setä tappelee välillä itsensä kanssa ja sitten lehtikioskin myyjän kanssa siitä, että saako olutta vai ei. Tosin tuo kadun mölötys loppuu yleensä klo 1 ihmisten mennessä nukkumaan. Täällä kadut ovat sitten siitä lähtien tyhjiä tuonne yhdeksään aamulla. Kahdeksalta ei ole ruuhkaa, eikä juurikaan töihin meneviä ihmisiä samassa mittakaavassa kuin meillä. Aurinko laskee niin mennään nukkumaan ja aurinko nousee niin herätään. Simppeliä, luonnollista ja ihailtavaa. Itselläni tuo sisäinen suomalainen kelloni tosin vähän vielä purnaa vastaan niiden mätien tomaattien muodossa.

Niin ja toinen asia, mikä pistää silmään. Johtuu ehkä isosta kaupungista, ehkä välinpitämättömyydestä, kulttuurista tai mistä lie, mutta näitä en siedä: Yhtenä iltana noin kymmenen vuotias poika rikkoi alhaalla kadulla yleisöpuhelimen ensin hakkaamalla ja sitten tunkemalla sinne paperia. Vierestä katseli ohikulkijat ja 3 aikuista, joista yksi oli lehtikioskin täti. Joku tuli tämän tapauksen jälkeen soittamaan puhelimella ja kun meni valittamaan lehtikioskin tädille, hän vain selitteli jotain ja nosti harteitaan. En sitten alkanut huutaa ikkunasta pojalle, vaikka mieli olisi tehnyt.

Kaupassa kyllä mulkaisin parikin kertaa, kun pikkutyttö söi katkarapua kassajonossa ja aivan pokkana kuori ravun siihen lattialle pylvään viereen. Kukaan ei ensin sanonut mitään, mutta ilmeisesti mulkoiluni herätti vieressä olevan isän omatunnon tai jotain ja hän jotain tytölle mainitsi asiasta. Ei mulkaissut minua takaisin sentään. Ja tyttö jatkoi katkaravun kuorintaa. Älytöntä ja uskomatonta!