Ennen espanjan hehkutusta ja hankaluuksia kerron vielä ihan kotikonnuilla kasvatetuista kannuksista. Olen viime vuoden aikana oppinut, että tekniikkaa ei kannata pelätä eikä antaa oppilaidenkaan sitä arastella. Kimppuun vaan kuin sika limppuun niin nälkä alkaa kasvaa syödessä.

Tässä on tullut tehtyä käänteisen luokkahuoneen kokeiluja, connect pro –esityksiä, bloggauksia ja kaikkea muuta kivan kollegan ja osaavien oppilaiden kanssa. No, on sitä myös lähes itketty ipädien äärellä, kuten tänäänkin. Viime viikolla työstimme oppilaiden kanssa Tulevaisuuden kauppoja tuosta noin vain ilman ennakkoluuloja ja hupsista saimme hyviä videoita aikaan. Tänään oli sitten takkuisempaa. Yksi antisosiaalinen pädi lukkiutui itsekseen päivitystä vaatien ja toinen kieltäytyi yhteistyöstä hukaten tyttöjen ahkerasti työstämät asiakaspalvelun videot. Sitkeitä flikkoja sanon minä. Tekivät työn vielä kolmannen kerran ja homma oli purkissa. Ihmettelen kyllä vieläkin sitä, että apua ei paljoa pyydetty – homma sujui kuin itsestään. Molemmilla luokilla nekin, jotka eivät pädiä olleet käyttäneet työstivät ahkerasti hommia sen kanssa.

Mitä tästä opimme – luovuttaa ei saa kun visio löytyy ja tekniikka potkii eteenpäin eikä pure kun vain haluaa oppia uutta.