OHTO+ -hankkeen p\u00e4\u00e4t\u00f6stapahtumassa \u201dDigiohjauksen aallonharjalla\u201d visioitiin digitaalisen ohjauksen tulevaisuudenn\u00e4kymi\u00e4. Seminaari toteutettiin hybridisti Paidiassa, joka on el\u00e4v\u00e4 tutkimus-, kehitt\u00e4mis- ja oppimisymp\u00e4rist\u00f6. Se sijaitsee fyysisesti uudella Nokia-areenalla. Oppimisymp\u00e4rist\u00f6n tavoitteena on tuoda korkeakouluyhteis\u00f6n toimintaa l\u00e4hemm\u00e4ksi ihmisi\u00e4 ja kehitt\u00e4\u00e4 tapaa l\u00e4hesty\u00e4 tutkimusta vuorovaikutuksessa ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n yhteiskunnan kanssa, mik\u00e4 sopikin mainiosti seminaarin teemaan. Suurin osa kutsuvieraista osallistui tilaisuuteen et\u00e4n\u00e4 ja tilaisuus l\u00e4hetettiin suorana ulos. Seminaarin juontaja, taikuri ja mentalisti Jose Ahonen avasi tilaisuuden niin mystisell\u00e4 lusikan taivutuksella ajatuksen voimalla, ett\u00e4 jopa p\u00e4\u00e4puhuja Teemu Arina j\u00e4i sanattomaksi \u2013 mit\u00e4 ei usein tapahdu. Teemu Arina on digitalisaation asiantuntija, biohakkeri, tietokirjailija sek\u00e4 teknologia-alan sarjayritt\u00e4j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Arina l\u00e4hti n\u00e4kemyksest\u00e4, ett\u00e4 teknologia on ihmisen jatke ja saa merkityksen siit\u00e4, miten sit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4mme. Voimme valita v\u00e4lineet, joita k\u00e4yt\u00e4mme mutta voiko kone imitoida opinto-ohjaajaa? Kysymys voi tuntua jopa absurdilta, mutta teknologian k\u00e4ytt\u00f6prosessi menee yleens\u00e4 niin, ett\u00e4 ensin jotakin uutta innovaatiota ihmetell\u00e4\u00e4n, sille ehk\u00e4 nauretaan, sit\u00e4 vastustetaan ja lopulta kaikki k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t sit\u00e4 (esim. k\u00e4nnyk\u00f6iden kehitys). Ty\u00f6 on muuttumassa sellaiseksi, ett\u00e4 olennaista on p\u00e4\u00e4st\u00e4 mukaan sellaisiin verkostoihin, joista tieto l\u00f6ytyy. Nyky\u00e4\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 tarvitse tiet\u00e4\u00e4 tai muistaa yksin. T\u00e4st\u00e4 Arina k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Siemensin & Downesin (2005) kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4 k\u00e4sitett\u00e4 konnektivismi: tieto omaksutaan verkostoiden rakenteista. Ei tarvitse tiet\u00e4\u00e4 yksin, vaan oppiminen tapahtuu osana sosiaalista verkostoa, jossa tietoa jaetaan ja sit\u00e4 sovelletaan tilanteen mukaan uudelleen. Koulussa pohdinnan arvoista on, ett\u00e4 osaammeko antaa v\u00e4lineit\u00e4 siihen, ett\u00e4 koko ajan muovaudumme uudestaan. Arinan mukaan nykyinen koulu on kuin huonosti suunniteltu peli, jossa tutkinto voi jumiuttaa ihmisen tietylle alalle sen sijaan, ett\u00e4 h\u00e4nen olisi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 adaptoitua ja uudistua. Oppimisymp\u00e4rist\u00f6t ovat oikeasti opetusymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4, jotka palvelevat instituutioita eiv\u00e4tk\u00e4 yksil\u00f6it\u00e4. \u00a0Ihminen on koko ajan enemm\u00e4n algoritmien tuote. Tulevaisuudessa parhaat oppimispolut perustuvat datan analysointiin (esim. Duolingo, joka adaptoituu koko ajan suhteessa osaamistasoon). Miten teknologia voisi monipuolistaa ja rikastuttaa esimerkiksi et\u00e4kokouksia eik\u00e4 k\u00f6yhdytt\u00e4\u00e4 niit\u00e4? Digitaaliset kokemukset ovat my\u00f6s todellisia kokemuksia. Et\u00e4oppiminen voi jatkossa olla sit\u00e4, ett\u00e4 opiskelija menee kouluun ja l\u00e4hioppiminen sit\u00e4, ett\u00e4 asiat tapahtuvat verkossa.<\/p>\n\n\n\n
Arina esitti kolme ydinkysymyst\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 menestyj\u00e4lle: voiko asian automatisoida, voiko sen optimoida ja miten sen voi ulkoistaa? Digitaalinen teknologia on oppijan teknologiaa, jossa t\u00e4rkeimpi\u00e4 taitoja ovat geneeriset taidot kuten viestint\u00e4taidot, yhteisty\u00f6taidot, luovuus, ja kriittinen ajattelu. Koko ajan pit\u00e4isi mietti\u00e4, kenen kanssa asioita voi oppia, sill\u00e4 oppiminen on toisiaan tarvitsevien ihmisten vuorovaikutusta. Ymm\u00e4rryst\u00e4 tulee rakentaa ja kehitt\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4. Mark Weiserin (1991) mukaan merkitt\u00e4vimm\u00e4t teknologiat ovat niit\u00e4, jotka katoavat. Ne sulautuvat jokap\u00e4iv\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n erottamattomalla tavalla.<\/p>\n\n\n\n
Kommenttipuheenvuorossaan Sari Miettinen (UTU, Tulevaisuuden tutkimuskeskus) pohti teknologian k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n liittyvi\u00e4 uhkia ja mahdollisuuksia. Teknologian k\u00e4ytt\u00f6 ohjauksessa korostaa v\u00e4lineit\u00e4 ja sovelluksia, jolloin on syyt\u00e4 pohtia, kuka n\u00e4m\u00e4 sovellukset on tehnyt, millaisilla oletuksilla ja tarkoitusperill\u00e4. Miten digitaalinen ohjaus vaikuttaa ohjattavaan, ohjaukseen ja vuorovaikutuksen luonteeseen? Ihminen valitsee yleens\u00e4 sit\u00e4, mik\u00e4 on h\u00e4nelle jo tuttua \u2013 algoritmit suosittelevat yleens\u00e4 tuttua ja mieleist\u00e4, mutta se ei ole v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 oppimisen n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Erilaiset digitaaliset sovellukset ker\u00e4\u00e4v\u00e4t ihmisist\u00e4 paljon tietoa. Kuka t\u00e4m\u00e4n tiedon omistaa? T\u00e4llaiset asiat on teht\u00e4v\u00e4 n\u00e4kyviksi.<\/p>\n\n\n\n
Tulevaisuuden visioissa teko\u00e4ly voi pian ohjata ihmist\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n tarkempia ja realistisempia tulevaisuuden valintoja omien senhetkisten kykyjens\u00e4 ja toiveidensa pohjalta, mik\u00e4 voi lis\u00e4t\u00e4 ihmisen jaksamista ja itsetuntemusta. N\u00e4in ihminen siirtyy teknologian passiivisesta k\u00e4ytt\u00e4misest\u00e4 aktiiviseksi oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suunnittelijaksi. Verkossa tapahtuva ohjaus voi my\u00f6s sujuvoittaa moniammatillista yhteisty\u00f6t\u00e4 ohjauksen laajalla kent\u00e4ll\u00e4 \u2013 ohjaus tulee ohjattavan luokse eik\u00e4 ohjattavan tarvitse siirty\u00e4 ihmiselt\u00e4 toiselle. Kaikenlainen oppiminen ja ohjaus tulee olemaan yhteis\u00f6llist\u00e4 ja mahdollistaa tiedon jakamisen verkostoissa tehokkaasti. T\u00e4llainen mahdollisuus on jo esimerkiksi ohjaustaverkossa.fi \u2013 palvelussa.<\/p>\n\n\n\n
OHTO+ hanketuloksia esiteltiin monipuolisesti. Ammatillisten oppilaitosten kehitt\u00e4j\u00e4verkoston vertaisoppimisen ty\u00f6pajoja pidettiin eri aiheista (mm. digitaalisen ohjauksen kipupisteet, ohjaajan digitaalinen hyvinvointi, teko\u00e4ly ja analytiikka ja digitaalisen ohjauksen itsearviointity\u00f6kalu). Mikko Mattila Tampereen kes\u00e4yliopistosta esitteli 17webinaarin tuloksia digitaaliseen ohjaukseen liittyen, jonka j\u00e4lkeen Mikko Turunen Tamkista esitteli hienon 360 virtuaalisen ohjaajan ty\u00f6tilan, josta p\u00e4\u00e4see tutustumaan hankkeessa kehitettyihin v\u00e4lineisiin. Hankkeen projektip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Janniina M\u00e4\u00e4tt\u00e4 kertoi opintopolku.fi -palvelun k\u00e4yt\u00f6n tehostamisesta ja Mervi Pasanen sek\u00e4 Virpi Koskelo Jamkista avasivat vertaisoppimisen ja -kehitt\u00e4misen prosessia. Kehitt\u00e4j\u00e4kumppaneiden videotervehdyksen\u202fj\u00e4lkeen he esitteliv\u00e4t digitaalisen ohjausosaamisen itsearviointity\u00f6kalun. Sen tavoitteena on toimia ohjaajan ammatillisen kehittymisen tukena. Ty\u00f6kalu auttaa tunnistamaan digi- ja verkkopalveluja hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4n ohjauksen osaamista ja kehitt\u00e4miskohteita sek\u00e4 asettamaan tavoitteita oman digitaalisen ohjaustoiminnan kehitt\u00e4miseen. Digitaalisella ohjauksella tarkoitetaan verkkov\u00e4litteisesti tapahtuvaa ohjausta, jossa hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n tieto- ja viestint\u00e4teknologiaa.<\/p>\n\n\n\n
Teknologian kehitys on monipuolistanut ohjauksen toimintaymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4. Asiakkailla ja ohjaajilla on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 monia eri vuorovaikutuskanavia ja sek\u00e4 kahdenv\u00e4linen vuorovaikutus ett\u00e4 yhteis\u00f6llinen ty\u00f6skentely ovat mahdollista yht\u00e4 aikaa niin fyysisess\u00e4 tilassa kuin verkossakin. Laadukas ja saavutettava ohjaus edellytt\u00e4\u00e4 ohjaajilta digitaalisen ohjausosaamisen lis\u00e4\u00e4mist\u00e4 sek\u00e4 taitoa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 teknologiaa sujuvasti osana ohjausty\u00f6t\u00e4 tai ohjauspalveluiden hallinnointia.<\/p>\n\n\n\n
Digiohjauksen tulevaisuudesta keskusteltiin paneelissa, jossa olivat mukana Sara Peltola Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopistosta, Sari Miettinen Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta, Topias K\u00e4h\u00e4r\u00e4 Opetushallituksesta, Tea Remahl Koulutuskuntayhtym\u00e4 OSAO:sta sek\u00e4 Tarja Juurakko-Koskinen ja Jukka Kemppi TAOK:sta. Paneelissa pohdittiin kolmea teemaa: Suurin muutos, joka on muuttanut ohjausta digitaalisuuden my\u00f6t\u00e4, milt\u00e4 ohjaus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 vuonna 2032 ja miten tulisi huolehtia ohjaajan sek\u00e4 ohjattavien hyvinvoinnista digitaalisissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. Panelistien mukaan ohjaus on laadukasta, kun se on savutettavaa kaikille, mahdollistaa moniammatillisen vuorovaikutuksen (niin kasvokkain kuin verkossakin) ja on olemassa yhteinen, valtakunnallinen visio ohjauspalveluista.<\/p>\n\n\n\n
Seminaarin huipensi Solosen, Kosolan ja Xmiehen muodostama Ly\u00f6m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t, joka r\u00e4pp\u00e4si freestylell\u00e4 digiohjauksesta yleis\u00f6n antamilla termeill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Downes, S. 2005. An Introduction to Connective Knowledge. Media, Knowledge &Education. Exploring New Spaces, Relations and Dynamics in Digital Media Ecologies. Conference Series. https:\/\/library.oapen.org\/bitstream\/handle\/20.500.12657\/33882\/449459.pdf?sequence=1#page=84<\/a><\/p>\n\n\n\n Weiser, M. 1991. The Computer for the 21 st Century. Vol. 265, No. 3, SPECIAL ISSUE: Communications, Computers and Networks: How to Work, Play and Thrive in Cyberspace (SEPTEMBER 1991), pp. 94-105. https:\/\/www.jstor.org\/stable\/24938718<\/a><\/p>\n\n\n\n