Kaulahuivi on tehty villa langasta, joten värjäyksessä käytetään happovärejä. Oli hankalaa päättää väri, jonka haluan.
Löysin ihanan värisen pinkin tilkun ja päädyin pinkkiin väriin.
Tein reseptin ja liemen ja laitoin huivin värjääntymään. Lisäsin sinistä mukaan, jotta pinkki olisi kylmemmän sävyinen.
Huivista tuli ihanan värinen.
Kaulahuivi ja neulottu panta sopivat hyvin yhteen ja ovat olleet kovassa käytössä. Huivin sidokset ovat olleet kestävät ja väri on kestänyt hyvin pesuakin.
Kaikki alkaa reseptistä, jossa lasketaan tarvikkeiden määrät.
Ensimmäisenä sidoin kankaista myttyjä, joita värjättiin.
Jokainen oppilas teki yhden väriliemen, johon muutkin laittoivat omia myttyjään.
Tein pinkin väriliemen, johon laitoin solmitut mytyt.
Valmiita kankaita
Ensimmäisenä kirjoitetaan resepti värjäämiselle. Reseptissä lasketaan kaikkien tarvikkeiden määrät.
Ensimmäisenä värjäsin valkoista villalankaa vaaleanpunaiseksi. Villalanka värjätään happoväreillä.
Värjäsin myös kaksivärisen villa langan. Värin laitoin suuttimilla varovasti kattilaan niin ettei se leviäisi ja lopputulos olisi ruskea.
Valmiit langat, jotka onnistuivat.
Viimeinen huovutustyö oli vaaleanpunaiset lapaset.
Kaikki alkoi tästä koiralta näyttävästä huopakasasta
Ladoin villat ja laitoin muovi kaavan villojen päälle.
Kastelin kuumalla saippuavedellä kaavan alla olevat villat ja jätin ns saumavarat kuiviksi.
Taitoin saumavarat kalvon päälle niin, että kalvo jää villojen väliin. Ladoin päälle villaa niin ettei kalvoa enää näkynyt.
Huovutin lapasia rullaamalla, apuna harso.
Villassa oli paljon roskia, joten päätin nyppiä niitä pinseteillä pois.
Nyppiminen todella kannatti, sillä lopputulos on paljon siistimpi.
Huovuttaessa täytyi varoa ettei kalvo ole rytyssä ja reunat huovutu yhteen.
Lapaset muotoilua ja viimeistelyä vailla valmiit.
Huovutin koiramme Einon karvoista pienen huovan, josta leikkasin sydämen muotoiset kuviot, jotka kiinnitin lapasiin.
Valmiit lapaset sievällä yksityiskohdalla.
Huovutin itselleni akvarellimaisen istuinaluksen.
Ladoin ensimmäisenä villat päällekkäin kuitusuoraan.
Kuitusuoraan tarkoittaa sitä, että (vaaleanpunainen) kuidut menevät pystysuuntaan ja seuraavassa kerroksessa (vihreä) vaakasuuntaan.
Kastelin villat kuumalla saippuavedellä.
Rullailin villaa lisäten kuumaa ja saippuaa. Vaihdoin kylmiä pyyhkeitä lämpimiin ja tein kuuma ja äkki kylmä huuhteluita.
Valmis huopa.
Teimme myös muita tilkkuja, jotka huovutimme rullaamalla.
Rullahuovutus oli fyysistä ja rankkaa. Ensimmäisien tilkkujen tekemiseen meni kauan aikaa, koska piti opetella ja löytää oikea tekniikka.
Tein kolme huopaa, joista yhdestä leikkasin kuvioita. Kuvioita huovutin kiinni kahteen toiseen huopaan. Tumma ja vaalea huopa, jotta näkee värien kontrastin.
Aloitimme huovuttamalla päiväkotitilkut.
Huovutukseen tarvitaan kuumaa vettä, jota kädet kestävät sekä saippuaa.
Villat tulee laittaa kuitusuuntaan eli joka toinen vaakasuoraan ja joka toinen pysty suunnassa.
Valmis päiväkotitilkku.
Kudoin kaulahuivin, jonka värjään värjäyskurssilla.
En ollut koskaan aikaisemmin kutonut kangaspuilla saatikka rakentanut niitä. Mielestäni valmistelu vaihe oli todella kivaa ja mielenkiintoista. Kutominen itsessään oli todella pitkästyttävää ja aikaa vievää.
Halusin tehdä tyynyliinan äidilleni, koska hän on etsinyt tyynyliinaa, joka olisi täydellinen vanhempieni sängyn päätyyn. Äitini toiveena oli, että kuvana olisi hänen hääkukkansa pioni.
Kuvan painaminen oli haastavaa. Kuva on iso, joten tarvitsin ison seulan ja sitä on hankala käyttää. Seula liikahti herkästi ja kuva suttaantui. Sain korjattua asian peittämällä sotkut peittopastalla. Tein työn kahdesti, sillä ensimmäinen meni pilalle eikä sitä voitu korjata. Kangasta ei mennyt kuitenkaan hukkaan sillä teen siitä myöhemmin kangaskassin.
Lopputuloksena on kiva tyyny, josta äitini tykkää.
Tyyny kotiutui lopulta minun omaan kotiini ja komeilee sängylläni. Olin todella itsekriittinen painannan lopputuloksesta, mutta nyt voin vain nauraa hermoilulleni. Lopputuloksesta tuli kaunis ja minun näköinen.
Kiertopajoissa pystyi tekemään joko leimasimen, joista tehtiin kangaskassit tai mennä kutomaan. Silloin minä halusin kokeilla kutomista, joten tein puolestaan nyt leimasimen. Idea oli minulla helppo ja nopea keksiä. Halusin tehdä leimasimella kangaskassin koirastamme Einosta.
Suunnitellessa piti siis osata ottaa huomioon se, että linolevyyn on vaikea kaivertaa ihan pientä ja tiheää jälkeä. Tein silti yhden luonnoksen hyvin pienellä ja tiheällä jäljellä. Pohdin kuitenkin vakavissani vain vaihtoehtoja, joissa on yksinkertainen tyyli ja Eino joko istuu tai seisoo.
Kaivertaminen oli yllättävän helppoa ja kivaa. Tarjotin oli miltei täysin ehdoton olla, sillä sotkua ja pientä murua tuli paljon. Helppoa oli kaataa suoraan tarjottimesta roskiin. Tahdoin kaivertaa kuvasta mahdollisimman selkeän.
Testi painannat sujui hyvin ja tykkäsin super paljon leimasimesta. Enää puuttui kangaskassiin painaminen.
Sommittelu vaiheen ohitin ja ajatuksena oli painaa kuvat vieriviereen rivi riviltä. Ne eivät kuitenkaan täysin mahtuneet, joten rakoja jäi. Mielestäni se tuo kuitenkin eloa kassiin. Lopputulos on kuitenkin kiva ja ajattelin myöhemmin tehdä isomman seulan Einosta ja painaa sillä kassin toiselle puolelle ison kuvan.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan opin leimasimen teon ja siihen tarvittavien työvälineiden käytön. Sommittelu vaihe olisi pitänyt muistaa.
