Tekeminen oli hiukan pelottavaa, koska piti olla kuuman vahan kanssa tekemisissä ja toimia varoen. Vahapainannassa väriä on ne kohdat, joissa ei ole vahaa=vahan läpi ei mene väri. Oli todella hankalaa keksiä ideaa kuviolle. Päätin sitten tehdä niin kuin hyvältä tuntui ja sudin summamutikassa vahaa sinne tänne.
Sinne tänne sutimalla sain aikaan hauskan kuvan, joka mielestäni muistuttaa vanhaa rouvaa. En tykännyt kuitenkaan siitä, että kuvassa on selkeät reunat.
Halusin tehdä myös pintamaista kuviota (eli ilman reunoja) ja päädyin kliseiseen sydän kuviointiin. Sydän kuviota oli kiva tehdä, koska siinä vaadittiin tarkkaavaisuutta.
Mielestäni sydämmet onnistui hyvin. Tässä kuitenkin välittyy vahvasti se, ettei minulla ollut luovuutta keksiä parempaa. Tämä on siis tylsä. Päätin siis päästää itseni valloille ja keksiä enemmän ja tehdä tästä oikeasti hienon. En halunnut tyytyä tylsään.
Painoin ensin koko kankaan, mikä loi kankaalle pinnan, joka toi kuvion paremmin esiin. Painoin haalean lilalla vaaleanpunaisen päälle, jolloin värien läpikuultavuus toi ihan uuden luukin. Tykkään etenkin siitä, että kangas on täynnä sydämmiä, jotka ovat lähellä toisiaan.
Painoin kankaan täyteen myös liloja sydämmiä. Mitä enemmän värit ovat päällekkäin sen vahvemmin värit näkyy. Alkuun tein niin, että värit osuivat vähän toisiinsa. Lopuksi taas värit osui enemmän toisiinsa ja lila oli tummempi.
Lopputuloksena kankaasta tuli eloisa ja sain klisesestä ja tylsästä sydän kuviosta oikeasti kivan. Työtä tehdessä opin yllättävänkin paljon. Itse vahapainamisen lisäksi värien toimivuutta (läpikuultavuus) ja sekottelua, seulan käyttöä kuten kohdistamista ja suunnittelua; ideoiden kehittämistä.
