Tekijä: Menja Manninen

Värit ja niillä hassuttelu on vapauttavaa ja pidän maalaamisesta todella paljon. Olen maalannut tauluja sekä aloitin posliinimaalauksen. Maalaaminen ja oikeastaan kaikki luova tekeminen vahvistaa luovuuttani ja on ollut merkittävä tekijä opintojeni aikana.

Posliinille maalaaminen on hankalaa mutta todella kivaa. Innostuin siitä, kun aloin käydä kansalaisopiston posliinimaalauskurssilla.

Valitsin tutoruudesta 15 osaamispisteen kurssin tuotteen, tilan tai palvelun suunnittelu ja toteuttaminen. Järjestin kahden muun tutorin kanssa koulullemme halloween tapahtuman nimeltä Kalloween. Olin isossa roolissa suunnittelussa ja toteuttamisessa ja kannoin tapahtumasta ison vastuun. Tekeminen oli mielekästä, vaikka minulla olikin paljon vastuuta ja tehtävää.

Tapahtuman ideointi oli todella hauskaa mutta oli vaikeaa pitää ideat realistisina. Pääsimme lopulta yhteisymmärrykseen muiden tutoreiden kanssa ja saimme aloitettua kokeilujen tekemisen. Tässä kuvassa teimme kokeiluja erilaisista heijastin malleista ja ohjeista. Teimme valmiiksi tilkkuja ja pahvisia kaavoja erilaisista kuvioista. Hankimme materiaaleja minimanista, jossa kävimme yhdessä opettajan kanssa.

Koristelimme tilat erilaisilla rekvisiitoilla, jotta saimme tunnelmasta tarpeeksi karmivan. Lavastuksessa oli tärkeä huomioida tilat, jotka olivat käytössämme. Tässä kuvassa on luokkahuone, jossa pidimme heijastinpajaa. Pajassa oli hyvin kävijöitä ja karmivuudesta huolimatta ihana tunnelma.

Käytimme valokuvausstudiota kauhukujan tilana ja siellä oli myös mahdollisuus päästä kuvattavaksi. Ihmiset olivat pukeutuneet ja valitsimme pukeutuneista kolme parasta, jotka saivat palkinnot. Palkintoina oli lahjakortteja, jotka Sakki rahoitti.

Kauhukujan käveltyä läpi lopussa oli kirja sekä ”verta”. Kauhukujan läpäisseet pääsivät osallistumaan Kankaan kulttiin painamalla ”verisen” sormenjäljen kirjaan. Tunnelmaa tuotiin taustamusiikilla, kynttilän valolla ja hämähäkin seiteillä. Kauhukujassa oli kaksi ”säikytystä”, joissa apulaistutorit suihkutti jalkoihin hiukan vettä sekä toisessa hiustenkuivaaja laitettiin yllättäen päälle.

Kauhukujassa oli vähemmän kävijöitä mutta mielestäni se oli kuitenkin hyvä lisä ja loi Kalloweenistä kokonaisuuden. Valokuvaukseen oli vähiten innostusta mutta se johtuu huonosta mainostuksesta. Valokuvaaja saapui myös myöhässä paikalle ja ei markkinoinut pajaa tarpeeksi.

Tein päivän aikana sekä ennen tapahtumaa kuulutuksia sekä laitoimme mainokset hyvissä ajoin esille. Oli ihana nähdä, että todella moni oli pukeutunut upeisiin asuihin ja asut olisivat voineet olla enemmän esillä.

Olin mukana monissa muissa tutoreiden järjestämässä tapahtumassa ja minulla oli useissa tapahtumissa vetäjän rooli. Kuulutukset olivat usein minun vastuullani sekä muu puhuminen.

Tarkoitukseni oli tehdä erikoistuminen taideteollisuusalalla 15osp virkkauksesta mutta lukiolta tuli 15ospia hyväksytyksi, joten jätin tämän kurssin kokonaan pois. Suoritan siis kaksoistutkintoa. Ehdin kuitenkin aloittaa virkkaamisen ja olen virkannut muutenkin vapaa-ajalla, koska se on mukavaa puuhaa.

Korien virkkaaminen oli kivaa ja tein niitä useampia. Annoin koreja lahjaksi ystävilleni ja niistä pidettiin kovin.

Ohjaaminen on lähellä sydäntäni ja painotan opintojani ohjaukseen. Yksi osa ohjaus opintoja on osallistua erilaisiin ohjauspajoihin, joita muut opiskelijat pitävät. Osallistuin pajaan, jossa ommeltiin pussukat.

Tässä ohjaus pajassa pääsin ompelun lisäksi seuraamaan toisen opiskelijan ohjaustaitoja ja tekniikoita. Ohjaamisen oppimisessa tärkeä osa on päästä arvioimaan ja seuraamaan toisten tapoja ohjata, sillä niistä voi oppia uutta tai löytää asioita, jotka olisi itse tehnyt toisin. Mieleeni painui se, että ohjaaja kertoi pussukan historiasta ja sai ainakin minut kiinnostumaan juuri tästä pussukka mallista. Ohjaaja teki mielestäni liikaa minun puolesta ohjeistaessaan minua eteenpäin. Olisi parempi antaa itse löytää ratkaisut esimerkiksi neuvomalla sanallisesti tai vinkkaamalla työvälineitä tms.

Olen ollut myös muissa pajoissa kuten pallon neulonta, sukasta barbien vaate sekä donitsi pompulan neulonta pajoissa. Mielestäni paras oli kuitenkin tämä pussukan ompelu, sillä siinä oli tarpeeksi haastetta ja ohjaajalla oli eniten ohjattavaa.

Olen käsitellyt elämäni aikana tuhansia ellei miljooniakin kirjoja mutta en ole ikinä perehtynyt sellaisen konkreettiseen valmistamiseen. Pääsin kokemaan kirjansidonnan ja oppimaan, kuinka se tapahtuu. Tein kolmea vihkoa samaan aikaan ja se tuki oppimistani, kun jokainen vaihe toistui kolmeen kertaan. Oli hankalaa pitää suunnitelmat realistisina mutta kirjansidonnassa ei lopulta tarvinnut selkeää suunnitelmaa. Vaihe vaiheelta tuli uusia ideoita, joita pystyi toteuttamaan.

Vihkoista tuli niin kivat, etten ole raaskinut käyttää niitä vielä. Ajattelin, että yksi vihkoista voisi olla vieraskirja valmistujaisjuhlissani.

Olin jo päättänyt etten julkaise tästä työstä postausta mutta tässä sitä ollaan. Kyseessä on siis pannunalunen, jonka tein kiertopajan aikana puupuolella. Puu puolen opettajat sanoivat, että työssäni on korjattavaa ja että se ei onnistunut. Tämä johti siihen, etten halunnut postata siitä mitään. Tajusin kuitenkin, että minä olen tekstiiliartesaani ja tässä on hyvä todiste siitä ja syy miksi.

Loppujenlopuksi pannunalunen on käytännöllinen ja omaperäinen. Kädenjälkeni ja taitoni tulevat esiin. Olen tekstiiliartesaani enkä puun veistäjä.

Matto uuteen kotiin

Aloitin suunnittelemalla maton kuviointia ja värejä sekä kokoa. Harjoittelin Palttinaa usealla värillä sekä ruusukas kuviota aluksi tilkulle.

Maton kutominen alkaa laskemisesta. Laskin loimen menekin ja maton pituudet, hapsut ja leveyden. Paljoko lointa tarvitaan. Ja aloin luomaan lointa.

Kangaspuiden rakentaminen on seuraava vaihe loimen luomisen jälkeen. Pistetään pirtaan, polkuset kiinni, niidet yms. Sitten vasta päästään kutomaan.

Tein mattoon raitoja ruusukkaalla ja palttinalla käyttäen raidoitusta myös värit apuna. Tein (palttina) pinkki ja vihreä sekä violetti ja vihreä. Ruusukkaassa käytin samoja värejä niin että vihreä aina palttinaa ja ruusukas violetti tai vaaleanpunainen. Ruusukas kuvioinnin jokaiseen väliin siis vihreä palttina.

Teimme valonkaupunkiin taideteoksia kaksi kappaletta. Valonkaupungin vuoden 2023 aiheena on vesi.

Aloimme ryhmäni kanssa pohtimaan, mitä vesi merkitsee ja mitä se tuo mieleen. Värit, joita työssä voimme käyttää ja muu ideointi. Teimme jokainen erilaisia luonnoksia. Pohdittuamme, mihin haluamme taideteoksen tulevan ja päätöksen tehtyä suunnittelimme eri ideoita siihen. Kokeilimme erilaisia tekniikoita, joilla voisimme teoksen tehdä. Esimerkiksi virkkasimme ja teimme aurinkopitsiä. Pohdimme myös erilaisia materiaaleja, joita voisimme käyttää.

Materiaalit: Niissä tuli ottaa huomioon materiaalien saatavuus, hinta, ekologisuus, kierrätys, määrä, ulkonäkö, helppokäyttöisyys. Halusimme teosten kierrätyksen olevan yksinkertaista ja ettei teoksia tarvitsisi purkaa kierrätystä varten. Valitsimme materiaaliksi puristemuovin ja rakennusmuovin, jotka olivat käytettyjä.

Halusimme tehdä kaksi työtä valonkaupunkiin, jotta pystyimme tekemään aurinkopitsi tekniikalla sekä pötkylöitä ulko-oville.

Töiden tekeminen oli pitkäjänteisyyttä vaativaa, mutta kivaa. Suunnitteleminen oli ehdottomasti hauskempaa. Opettajat rajasivat ideoitamme ja päättivät lopulliset päätökset. Kurssimme oli asiakaslähtöinen ja asiakkaamme oli valonaupunki-> eli toisin sanoen opettajamme, koska he valitsivat lopullisesti kaiken, miten teemme.

Kurssilla ompelimme pussukoita itse värjätyistä kankaista sekä teimme tyynyliinat itse painamista kankaista.