Tekijä: Laura Häkkinen

Syksyn lopussa 2022 aloitin tekemään kahta isoa askartelupöytää. Näiden piti olla asiakastöitä, mutta joulukiireissään asiakas mittasi väärin ja pöytälevyt olivat 25 cm liian lyhyitä valmiisiin metallijalkoihin. Päätin tehdä pöytälevyille myös jalat, jotka näkyvät kuvassa epävalmiina ja pitää pöydät itse. Pöydät olivat melko suuritöisiä ja niissä minua auttoi hyvin moni ihminen. Liimalevyjä tein Viitaniemen campuksella ja pöydän jalkoja Kankaalla. Oli yllättävän hidasta tehdä pöytiin jalat. Pöytälevyjen liimauksessa yksi puista ei asettunut kunnolla liimauksessa, joten niistä tuli noin 24 mm paksut, aiemmin ajatellun 3 0 mm:n sijasta. Toisaalta niitä on sitten kevyempi kantaa. Mietin pitkään olisivatko jalat olleet neliön vai kolmion muotoiset. Kolmiostakin oli vaikea päättää kummin päin sen laittaisi. Lopulta laitoin kolmion ”oikein päin”, eli leveämpi pääty alas kohti lattiaa.

Pöydät on käsitelty Helo-lakalla, jota on ohennettu vedellä, sekä Osmo color-noki -puuvahalla.

Joku alustava suunnitelma.

Insinööri-mieheni tekemä laskukaava sille miten voi laskea pöydän kippaamiskulman.

Tonttu ja maahinen. Kuvat painettiin Gradian Rolandilla 4 mm:n koivuvanerille. Tein myös kilpikonnia sekä kameleontteja. Valmistin kaikille pienen koivupuisen jalustan, jonka avulla työt saattoi asettaa pystyyn pöydälle. Nämä työt on lakattu, mutta ne voisi jättää myös lakkaamatta, jolloin asiakas voisi itse vaikkapa maalata tai värittää työn haluamansa väriseksi.

Tein kotona tällaisen kokeilun peuranpää-valaisimesta joulun aikaan 2022. Tai voi tämä olla porokin. Jouluvalojen kanssa syntyi hauska tunnelma.

Ryutokai – kamppailulajiseura tilasi julistestandin, jonka tein ykkövuotena.

Kuvaamataidon kurssilla tein muun muassa tällaisen ketun.

Olin toukokuussa 2022 työharjoittelujaksolla Keski-Suomen museolla. Pääsin tutustumaan monipuolisesti museotyöhön näyttelyn valmistamisen näkökulmasta. Teimme tuolloin museomestari Tauri Kankaanpään johdolla Jussi Jäppisen suunnittelemaa Wivi Lönn -aiheista näyttelyä ”Rauhaa tulin täältä hakemaan”. Työhöni kuului muun muassa arkkitehti Wivi Lönnin kotitalon omenaportin ornamenttikoristeiden valmistusta, portin maalausta ja näyttelyn rakentamista. Lisäksi piirsin museolle Wivi ja Hanna- aiheiset paperinuket, joita yleisölle jaettiin työpajahuoneessa.

Ensimmäisen opiskeluvuoden tehtäviin kuului vapaavalintainen kurssi. Valitsin kulttuurilähtöisen tuotteen suunnittelun ja valmistuksen. Lähtökohtanani oli japanilainen kulttuuri ja torii -portin muoto. Lisäksi halusin tehdä hyllyn, joka olisi kevytrakenteinen ja mahtuisi hyvin pieneen tilaan.

Eräs viime kevään töitäni oli itse suunniteltava ja toteutettava tuoli. Teoksessa oli suositeltavaa käyttää jollakin tavoin CNC – konetta, joten valmistimme muotin, jonka avulla tuolin selkänoja-istuin voitiin taivuttaa viilulevystä. Tuoleja valmistui lopulta kaksi kappaletta, joita jälkimmäiseen tein pieniä muutoksia mm. tuolin jalkojen sarjojen leveyden suhteen.

Tuoli piti suunnitella omien mittojen mukaan, joten tein siitä melko korkean, koska minulla on pitkät jalat. Tästä sain kritiikkiä ja luultavasti lyhennän vielä jalkoja. Myös tuolin istuimen pituutta oli vaikeata arvioida, kun ei ole tämmöisiä tehnyt. Joudun lyhentämään istuinta vielä jossakin vaiheessa, koska tällä hetkellä tuoli kaatuu liian helposti.

Ensimmäisessä tuolissa oli myös se vika, että jalat olivat liian lähellä toisiaan, minkä johdosta tuoli on melko kiikkerä, jos siihen istuu reunalle. Ensimmäisen tuolin selkänoja halkesi liimausprosessissa hieman jostakin syystä, mutta se ei haittaa kovin pahasti, koska sen pystyi liimaamaan ja nyt se on vain hieman tummempi viiru selkänojan takaosassa.

Tein tuolille ainakin kahdet tai kolmet jalat, koska tällainen työskentely on minulle niin vierasta, että aina niissä oli jotakin vikaa .

Tuolinjalat ja sarjat.

Kuvassa tuoli valmiina.

Muotti tuolia varten piirrettiin CNC-konetta varten.

Teimme pienryhmässä Valon kaupunki 2022-tapahtumaan kyyhkysen, johon tuli valo sisälle. Teos oli tarkoitus valaista edestä ja takaa. Linnun pää sekä vartalo tehtiin reunanauhasta, mikä osoittautui ainakin yhdeksi melko toimivaksi ratkaisuksi. Lintuun liimattiin kuumaliimalla peilimuovinpalasia ja valkoista suojamuovia höyheniksi.

Olin itse tyytyväinen Joonaksen, Krissen ja Emilian kanssa tekemääni lintuun, vaikka se ei ollutkaan mikään puutyön mestariteos. Se oli enemmän ehkä lavastetaidetta. Olisi ollut hauska nähdä se vielä jossakin pimeässä tilassa niin, että siihen olisi heijastettu tosi paljon valoa edestä ja takaa, että peilinpalaset olisivat heijastaneet valoa suoraan katsojan silmiin. Silloin olisi voinut tulla olo, että lintu tulee jostakin toisesta maailmasta. 😉