Huoltaminen/korjaaminen (näyttö)

Tässä on ennen kuvat 50-luvun perinteisestä nojatuolista, joka on ollut käyttämättömänä vuosia. Se kaipaa kunnostusta, jotta pääsee uudelleen käyttöön perinteitä kunnioittaen. Asiakkaan kanssa suunniteltiin yhdessä mitä tuolille tarvitsee tehdä ja kuinka siitä saadaan tuolin alkuperää muistuttava.
Aloitin tuolin rungosta, jonka liitokset olivat lähes kaikki irronneet ja runko oli lisäksi hyvin kulunut ja kolhiintunut. Merkitsin teipillä rungon osat, jotta runko oli helpompi kasata myöhemmin uudelleen.
Muutama liitos oli jämäkästi paikoillaan, jolloin käytin apuna kuumailmapuhallinta. Liima lämpeni, jolloin liitos irtosi helpommin.
Poistin taltalla liimat kaikista liitoskohdista, jotta uusi liima pääsee imeytymään puuhun ja liitokset pysyy lujemmin kiinni.
Poistin enimmät lakat pois siklaamalla, jottei käsihiomakone mene tukkoon lakasta.
Hioin käsihiomakoneella p100, p150 ja p180 ja käsin p240. Puusta löytyi koloja, jotka täytin kitillä ja sen jälkeen hioin vielä tasaiseksi, jotta ylimääräiset kitit sain siististi pois.
Kun osat olivat hiottu huolellisesti, aloitin tuolin rungon kasaamisen aloittaen sivuista. Kun molemmat sivut olivat kasassa, liimasin myös etu- ja takaosan paikoilleen. Ylös taakse käytin samoja alkuperäisiä ruuveja, jotka otin aikaisemmin tuolista talteen.
Tuoli oli ollut kovassa käytössä pitkän ajan, joten istuin osa oli päässyt rikkoutumaan ja jouset sisältä olivat päässeet irti sekä reunan metallinen kaari oli mennyt keskeltä katki. Kyselin useilta alan ammattilaisilta näkemyksiä sekä mielipiteitä jousien uudistamiseen ja asiakkaan kanssa päädyttiin lopulta korvaavaan vaihtoehtoon. Korvasin jouset rimoilla ja vanerilla sekä vaahtomuovilla.
Aloitin tekemällä kuusesta rimat istuimen reunoille.
Riman etureuna on 30 mm ja se kapenee takaosaan päin, jotta istuinkulma pysyy mahdollisimman samana, mitä se oli jousien kanssa.
Rimat ovat valmistettu kierrätetystä puusta.
Höyläsin rimojen sivuosia viistosti sivuun, jotta vaneri taipuu mukavasti tuoliin istuessa.
Liimasin rimat kiinni runkoon.
Sahasin sirkkelillä 4 mm koivuvaneria istuimeen ja selkänojaan. Istuimeen meni 520 mm x 520 mm ja selkänojaan 590 mm x 485 mm vaneria.
Käytin harppia istuimen takaosan muodon saamiseksi ja sahasin vannesahalla vanerin oikeaan muotoon.
Pyöristin takaosan terävän reunan, jotta sieltä vedetty kangas ei pääse kulumaan.
Selkänojaan sain mitattua oikean kokoisen vanerin pahvin avulla. Sahasin vanerin vannesahalla oikeaan muotoon.
Mittasin nappien paikat alkuperäisille paikoille ja porasin reiät.
Nauhahiomakoneella hioin selkänojan vanerista terävät reunat pois.
Pintakäsittelin rungon sellakalla, joka on perinnelakka ja sitä käytetään yleensä vanhoissa huonekaluissa. Sellakkaa valmistetaan pääasiassa Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa. Sitä saadaan lakkakirvan erittämästä pihkamaisesta eritteestä, jota kerätään ja puhdistetaan. Sellakkaa on paljon eri sävyjä ja sitä on alettu käyttämään huonekaluissa 1800-luvulla ja 1900-luvun alku puolelle asti, kunnes tilalle tuli teollisesti tuotetut lakat esim. Selluloosalakka.
Sellakan kerroksien välissä hioin teräsvillalla rungon tasaisesti ja huolellisesti läpi. Sellakkaa laitoin kolme kerrosta.
Rungon hoito-ohje: Kuiva- tai nihkeäpyyhintä. Ei kestä kosteutta tai alkoholia, joista pinta harmaantuu. Sellakka pinta on kuitenkin helpompi uusia kuin teollinen lakkapinta. Teolliset muistuttavat enemmän kovaa muovista, kun taas sellakka luonnollista.

Naulakko

Kurssilla suunnittelin vaaterekin, jossa on hylly ja kengille oma paikka. Kenkäteline on irrotettava, joka on helposti asennettavissa, kun laskee sen naulakon alaosassa olevien metallitankojen päälle. Suunnittelin naulakon hyllystä myös irrotettavan, mutta lopulta päädyin kiinteään hyllyyn, joka tuntui järkevämmältä vaihtoehdolta.

Luonnostelin naulakon ensin paperille ja sen jälkeen piirsin koneella.

Mittasin ja sahasin 19 mm putkea.
Hitsasin vaaterekin alaosan kasaan.
Hioin hitsaus saumat tasaisesti pois.
Mittasin ja katkaisin 5mm umpitankoa, josta valmistuu naulakon ”kenkäteline”.
Hioin kaikki sauma kohdat tasaiseksi.
Hitsasin hyllynkannittimet kiinni naulakon yläosaan.
Valmistin hyllyn hukkapaloista, jotka oli jäänyt aikaisemmasta työstä. Höyläsin 30mm paksuiseksi ja valmistin liimalevyksi.
Sirkkelillä sahasin oikeaan mittaan. Lopuksi porasin reiät ja pintakäsittelin kirkkaalla puuvahalla.
Naulakko menossa pintakäsiteltäväksi, väri: kromi.

Sarvijaakko

Kurssin tavoitteena oli suunnitella ja valmistaa ötökkä. Päätin, että annan ötökän lahjaksi pikkuveljelleni. Tiedustelin veljeltäni hänen lempi ötökkää ja aloitin suunnittelemaan sitä.

Ötökäksi valitsin sarvijaakon. Aloitin tekemällä luonnoksia.

Leikkasin kartongista kaavat. Sommittelin ne metallilevyn päälle ja piirsin tussilla muodot metalliin.

Leikkasin metallilevyt muotoon, jonka jälkeen hioin terävät reunat pois.

Taivutin metallilevyt kaarevaan muotoon ja piirsin isoimpaan osaan keskelle viivan lovea varten.

Pistehitsasin ”vartalon”. Taivutin ötökälle jalat ja tuntosarvet. MIG-hitsasin sarvet ja jalat vartaloon kiinni.

Hitsaamisen jälkeen hioin kaikki hitsausjäljet pois. Ensin teräsvillalla ja lopuksi viimeistelin käsin hiomalla.

Lopuksi annoin väriä liekittämällä.

Sarvijaakko päätyi koriste-esineeksi pikkuveljeni huoneeseen.