![\"kuva1\"](\"https:\/\/blogit.gradia.fi\/kansainvalisyys\/wp-content\/uploads\/sites\/16\/2014\/05\/kuva1.jpg\")
<\/a><\/p>\nItalian liikenne oli aivan erilaista, kaikki Italialaiset ovat opportunisteja, he n\u00e4kev\u00e4t jokaisessa autonv\u00e4lissa aina jonkun mahdollisuuden joko menn\u00e4 eteen tai v\u00e4list\u00e4 tai sitten ohittaa. Vilkkua ei k\u00e4ytetty k\u00e4\u00e4ntymisen apuna, vaan h\u00e4t\u00e4vilkkuina(!?), mutta kun oppi Italialaisen ajorytmin, niin kyll\u00e4 siell\u00e4 p\u00e4rj\u00e4si. Kyll\u00e4h\u00e4n Italiaanot kuitenkin ymm\u00e4rsiv\u00e4t v\u00e4ist\u00e4\u00e4 isoa autoa, kun vaan antoi hyviss\u00e4 ajoin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 mit\u00e4 olit tekem\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isen viikon parasta antia oli Alppien ylitys, ensimm\u00e4iset kerrat meniv\u00e4t t\u00e4ysin ihastellessa. It\u00e4vallan l\u00e4pi meni kaksi reitti\u00e4, It\u00e4inen Villochin tie ja toinen keskelt\u00e4 Innsbruckin ja Brennerin solan l\u00e4pi. Villochin reitill\u00e4 ajettiin usean tunnelin l\u00e4pi, kaksi niist\u00e4 oli yli kymmen kilometrin pituista ja reitti vei it\u00e4iseen Italiaan Udineen. Reitti oli hiukan pidempi ja meni Slovenian rajan vierest\u00e4, todella kaunis tie, mutta turhan paljon tunneleita. Innsbrukin\/Brennerin reitti on p\u00e4\u00e4v\u00e4yl\u00e4 ja todella kovalla liikenteell\u00e4, Innsbrukin j\u00e4lkeen kohti Brennerin solaa moottoritie kulkee k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 siltaa pitkin, joka mutkittelee korkealla laakson yl\u00e4rinteell\u00e4. Pudotusta saattoi parhaimmillaan olla yli 200 m ja kerran laskettelurinne meni sillan ali. Molemmat reitit nousevat korkeimmillaan yli 1300 metriin, korkeammalle kuin Suomen korkein paikka, Halti-tunturi (1306m)!<\/p>\n
Italiassa min\u00e4 tykk\u00e4sin kovasti l\u00e4mm\u00f6st\u00e4, sit\u00e4 piisasi koko nelj\u00e4n viikon ajan todella hyvin. P\u00e4ivisin\u00a0\u00a0 auton mittari n\u00e4ytti aina yli 20, parhaimmillaan suojaisessa paikassa 5.3. Milanon liepeill\u00e4 27 celsiusastetta. Kyll\u00e4 kelpasi, vaan paikalliset kulkivat talvitakit ja pipot tiukasti yll\u00e4\u00e4n kun minulla oli mieless\u00e4 shortsit. Italian l\u00e4mmin kev\u00e4t korostui viel\u00e4 viimeisell\u00e4 viikolla, kun Saksassa ja It\u00e4vallan Alpeilla satoi yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lunta. Brennerin solassa sit\u00e4 tuli kerralla useampi kymmenen sentti\u00e4, joten suola- ja aura-autot olivat kovasti ty\u00f6llistettyj\u00e4 ja saivatkin pidetty\u00e4 tiet moitteettomassa kunnossa.<\/p>\n
Ty\u00f6n tekeminen Saksassa oli hyvin paljon samanlaista kuin Suomessa, kaikki oli hyvin j\u00e4rjestetty\u00e4 ja aikataulutettua. Saksalaisten rytmiin oli Suomalaisena helppo sopeutua, ollaanhan me Suomalaiset samalla tavalla kellossa kiinni ja luotetaan p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti sovittujen asioiden hoitamiseen ajallaan. Italiassa kaikki oli taas toisin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Vaikka olimme niin sanotussa teollistuneessa ja sivistyneess\u00e4 Italiassa eli Lombardiassa, niin paikallisten tapa toimia oli silti h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n kiireet\u00f6nt\u00e4, niin kuin aikataulut ei heit\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavalla kiinnostaisi, niin kuin ei kiinnostanutkaan. Italialaisten \u201dfive minutes\u201d tai \u201duna momento\u201d oli\u00a0 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n tunti lis\u00e4\u00e4, siis minimiss\u00e4\u00e4n, joskus melkein koko p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n
Heinlothin kuljetuskalusto oli suhteellisen uutta, Daf- ja Man-merkkisi\u00e4, p\u00e4\u00e4osin manuaalivaihteistolla(?) varustettuja, sek\u00e4 puoliper\u00e4- ett\u00e4 t\u00e4ysper\u00e4autoja. Puoliper\u00e4, eli rekka-autot olivat kapelli-varusteilla, siis pressukatoksilla ja t\u00e4ysper\u00e4yhdistelm\u00e4t irtokontti-tekniikalla. Autot olivat ihan kivoja ajaa ja\u00a0 varsinkin Mannin hyttitilat oli mahtavat nukkumamieless\u00e4. Muutenkin Keski-Euroopassa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikki rekat olivat jo uusia euro5-standardin omaavia autoja, jopa euro6kin n\u00e4kyi liikenteess\u00e4. T\u00e4m\u00e4 selittyy korkeilla tiemaksuilla: vanhoilla autoilla, joissa p\u00e4\u00e4st\u00f6t ovat korkeammat ja muutenkin suurimpiin kaupunkeihin ei kerta kaikkiaan saanut ajaa, jos ei ollut v\u00e4hint\u00e4\u00e4n euro4 tai euro5- luokitusta.<\/p>\n
Minulla oli ilo ajaa viiden eri kuskin kanssa nelj\u00e4n viikon aikana, siin\u00e4 tuli tutustuttua oikein hyvin erilaisiin persooniin. Kuljettajat ajattamisj\u00e4rjestyksess\u00e4 olivat:<\/p>\n 1. Ramon, 25 vuotta Heinlothilla ajanut veteraani, joka kohtuullisesti osasi englantia ja antoi kovasti oppia. Autona oli Daf 460 4-vaihteinen manuaali kapelli-k\u00e4rryll\u00e4.<\/p>\n 2. Cristian, 10 vuotta samassa firmassa ja eritt\u00e4in mukava heppu, puhui my\u00f6s hyv\u00e4\u00e4 englantia. Cristian ajoi vakioreitti\u00e4 Udineen t\u00e4ysper\u00e4vaunu-yhdistelm\u00e4ll\u00e4, veturina oli Daf 410 automaattivaihteistolla. Harmikseni tein vain yhden keikan Italiaan h\u00e4nen kanssaan.<\/p>\n 3. Florian, 6 vuotta kokemusta ja toimi l\u00e4hinn\u00e4 tuuraajana eri reiteill\u00e4. Viikon aikana ajoimme Italian Padovan aluetta ja sain kokea my\u00f6s nurnbergin l\u00e4hijakelua, mik\u00e4 oli my\u00f6s eritt\u00e4in virkist\u00e4v\u00e4\u00e4. Allamme oli taas Daff 410 t\u00e4ysper\u00e4-yhdistelm\u00e4.<\/p>\n 4. Kai, 10 vuotta kokemusta. Kai tuli It\u00e4-Saksan puolelta, puhui hyv\u00e4\u00e4 englantia, teki eritt\u00e4in hyv\u00e4\u00e4 ruokaa ja koitti sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 minua \u201drekkamieskokoon\u201d viikon aikana, olin kuulemma liian hoikassa kunnossa vaativaan kuljettajaty\u00f6h\u00f6n. Autona meill\u00e4 oli \u201dbrand new\u201d Daf 460 kapellik\u00e4rryll\u00e4.<\/p>\n 5. Eduardo, 10 vuotta kokemusta Heinlothtilla.<\/p>\n 6. Kirsikkana kakussa oli \u201dEdu\u201d, ven\u00e4j\u00e4n-saksalainen Siberiassa syntynyt, vain Saksaa tai Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 puhuva kuljettaja. Sukunimi Sahlsted kertoo, ett\u00e4 mies syntym\u00e4paikastaan huolimatta, ei Ven\u00e4l\u00e4iselt\u00e4 vaikuttanut. Edu oli vanhaa volgan-saksalaista sukua, jotka oli \u201dkotiutettu\u201d sodan aikana l\u00e4hemm\u00e4ksi Tyynt\u00e4merta. Viikon aikana meille kehittyi jonkimmoinen kommunikointitapa, miss\u00e4 puhuttiin Saksan, Englannin, Ven\u00e4j\u00e4n ja Suomen sekoitusta. Kummallisinta jutussa oli, ett\u00e4 loppuviikosta ymm\u00e4rsimme toisiamme melko sujuvasti ja k\u00e4vimme pitki\u00e4kin keskusteluja eri aiheista, aika j\u00e4nn\u00e4\u00e4! Edulla oli reissun paras rekka-auto minun mielest\u00e4ni, Man 440 3-vaihteinen manuaali, mutta miten hienosti vaihteet toimivatkaan, ja se kapiini, miten siell\u00e4 oli hyv\u00e4t tilat. 5 t\u00e4hte\u00e4!<\/p>\n Edell\u00e4 mainittujen autojen per\u00e4ss\u00e4 olevat numerot kertovat moottorin tehon. Tehoilla oli suuri merkitys, koska nousut olivat pitki\u00e4 ja v\u00e4lill\u00e4 todella jyrkki\u00e4. Hirmu tykkej\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n olisi tarvittu, koska hitain rekka m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 nopeuden, kun kerta ohittaa yl\u00e4m\u00e4iss\u00e4 ei saanut ja nopeusrajoitukset yl\u00e4m\u00e4ess\u00e4 oli 60 km\/h, ja alam\u00e4keen 40 km\/h. Silti turhuus paistoi monesta l\u00e4pi, kun alla piti olla markkinoiden tehokkainta kalustoa, vaikka yhdistelm\u00e4 kokonaismassa sai olla n.40 tn, Suomessa sent\u00e4\u00e4n n.70 tn, eli v\u00e4h\u00e4n niin kuin haulikolla itikoita ammuttaisiin.<\/p>\n Kaikki hyv\u00e4 loppuu aikanaan, niin t\u00e4m\u00e4kin reissu. Meid\u00e4n oli aika ruveta valmistautumaan kotimatkaan. Siihen valmistautumiseen varasimme perjantain, koska meid\u00e4n oli teht\u00e4v\u00e4 raportit ja pakattava tavarat yms. Junamme M\u00fccheniin l\u00e4htisi\u00a0 lauantaiaamulla klo 5:56 Rothtista ja lento kohti Frankfurtia klo 12 ja siit\u00e4 edelleen Helsinkiin. Kun junamme tuli Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n klo 21:55 oli meid\u00e4n nelj\u00e4n viikon urakkamme p\u00e4\u00e4t\u00f6ksess\u00e4\u00e4n, ja voin sanoa, ett\u00e4 hiukan tuntui kivalta istua illalla saunassa!<\/p>\n Lopputulemana koko reissusta on sanottava, ett\u00e4 kannatti! V\u00e4lill\u00e4 oli rankempaa, niin kuin pitikin, joskus oli kuin lomalla olisi ollut. Kokemuksia tuli roppakaupalla laariin, mist\u00e4 niit\u00e4 on hyv\u00e4 ammentaa jatkossa eri vahvuuksina esille. Mutta vaikka t\u00e4ytt\u00e4 ty\u00f6ntekoa koko matka oli, mahtui siin\u00e4 tietysti my\u00f6s v\u00e4h\u00e4n vapaa-aikaakin joukkoon. K\u00e4ytiin jalkapalloa katsomassa (mik\u00e4 oli huikea kokemus junamatkoineen ja vieraanvaraisine saksalaiskannattajineen), tutustumassa N\u00fcrnbergiin ja M\u00fccheniin ja ennen kaikkea saatiin kivasti kontaktia paikallisiin Baijerilaisiin ihmisiin. Kaikesta k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 saksalaiset arvostavat kovasti suomalaisia ja ett\u00e4 meill\u00e4 on tosi kova maine siell\u00e4 todellisina super-eurooppalaisina.<\/p>\n Varmasti suosittelen kaikille vastaavaa opintomatkaa, jos on vain mahdollista l\u00e4hte\u00e4. Pit\u00e4\u00e4 muistaa ottaa mukaan vaan ennakkoluuloton j\u00e4m\u00e4kk\u00e4 asenne ja iloinen positiivinen mieli. Kannattaa olla my\u00f6s ylpe\u00e4 suomalaisuudesta, se on kovaa valuuttaa ihan miss\u00e4 p\u00e4in maailmaa vaan ja jokainen meist\u00e4 viel\u00e4 voi sit\u00e4 parantaakin.<\/p>\n <\/p>\n Ari Kauppinen<\/p>\n Marraskuussa 2013 Lievestuoreella luokkaan astui aivan eri opettaja kuin piti. H\u00e4n esitteli itsens\u00e4 Pekkalan Hannuksi ja alkoi puhua mahdollisuudesta l\u00e4hte\u00e4 Saksaan kuljetusalan harjoitteluun kuukaudeksi Heinloth-logistiikkayritykseen. N\u00e4in kaikki alkoi ja minulla meni melkein 10 sekuntia kunnes tajusin ilmoittautua vapaaehtoisena matkaan, vaimollekin muistin mainita asiasta seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n melko harvalle tuli kerrottua asiasta. Kun luokassa oli … Jatka lukemista Rekkamiehet maailmalla: Saksan harjoittelu 1.-29.3. 2014<\/span> <\/a><\/p>\n<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"