Kankaan kudonta yllätti minut todella positiivisesti. En ollut koskaan aikaisemmin edes kokeillut kangaspuita, lukuunottamatta sylissä pidettävää yksinkertaistettua vempelettä, jolla pystyi juuri ja juuri tekemään nukketaloon pienen räsymaton.
Uusia termejä tuli todella paljon, joista suurin osa ihme kyllä jäi muistiin! Aluksi kaikki kuulosti ihan heprealta, mutta tositoimiin päästyä ne alkoivatkin kuulostamaan jo sanoilta, joilla kaikilla oli oma merkityksensä. Pirta, polkuset, niisivarret, välittäjät ja erilaiset varvat löysivät kaikki oman paikkansa.
Oli hassua huomata, kuinka kangaspuiden useiden tuntien virittelyn ja valmistelun jälkeen monimetrinen huivi olikin kädenkäänteessä valmis.
Ensimmäisenä työnä tein kokovalkoisen kaulahuivin, ja jopa kovin kriittisesti itseäni tarkkailevana ihmisenä voin sanoa, ettei se nyt niin kamalalta näytä! Harjoittelin tekemään huiviin myös hapsut, joihin kului yllättävän paljon aikaa. Pituutta huiville tein 2,8 metriä, ja leveydeltään se on noin 25cm.
Toisena työnä tein lahjaksi menneen kaksivärisen huivin, tai oikeastaan shaalin, sillä tein siitä todella leveän, muistaakseni leveyttä taisi olla jopa 45cm. Tästä työstä olen kovin ylpeä, koska toimin todella itsenäisesti alusta loppuun. Muutaman kerran pähkäilimme luokkakaverini kanssa mitä kangaspuille piti seuraavaksi tehdä. Opettajaa emme tainneet enää tarvita ollenkaan! Työn jälki oli toisen huivin kohdalla jo selkeästi parempaa, ja huivikin taisi tulla valmiiksi vielä rivakammin.