OPPIMISPÄIVÄKIRJA – Jessica Ojanperä

Kudonnan jälkeen pääsimme opettelemaan uutta aihetta; kankaanpainanta. Aloitin ensimmäisen projektin suunnittelemalla painettavaa kuviota seulalle. Halusin kokeilla jotain kasveihin tai kukkiin liittyvää teemaa, joten lähdin hahmottelemaan paperille muutamia eri vaihtoehtoja. Kun ensimmäinen luonnos oli valmis, siirryttiin tekemään seulaa. .Seulalle levitettiin sulaa vahaa, joka esti värin tarttumisen seulan läpi kankaaseen. Halutut kohdat jätettiin vahaamatta. Vaikka idea kuulosti ja näytti opettajan tekemänä kovinkin helpolta, ei se sitä ollutkaan. Vasta kolmannella kerralla sain oman kuvani onnistumaan.

Kun seula oli valmis, painoimme kuvan kohdistuskalvolle. Se helpottaa kuvan sommittelua kankaalle sotkematta sitä. Tämän jälkeen päästiinkin jo itse asiaan! Painamisosio olikin helppoa ja kivaa. Asetettiin seula kohdalleen, pyyhkäistiin väriä edestakaisin raakelilla ja nostettiin seula pois. Sen jälkeen painoväri täytyi kiinnittää lämmön avulla, ja siihen käytin hiustenkuivaajaa.

Valmiista kankaasta tuli loppujen lopuksi tyynyliina, jonka ompelin ompelukurssilla tyttären leikkimökkiin.

Kankaan kudonta yllätti minut todella positiivisesti. En ollut koskaan aikaisemmin edes kokeillut kangaspuita, lukuunottamatta sylissä pidettävää yksinkertaistettua vempelettä, jolla pystyi juuri ja juuri tekemään nukketaloon pienen räsymaton.

Uusia termejä tuli todella paljon, joista suurin osa ihme kyllä jäi muistiin! Aluksi kaikki kuulosti ihan heprealta, mutta tositoimiin päästyä ne alkoivatkin kuulostamaan jo sanoilta, joilla kaikilla oli oma merkityksensä. Pirta, polkuset, niisivarret, välittäjät ja erilaiset varvat löysivät kaikki oman paikkansa.

Oli hassua huomata, kuinka kangaspuiden useiden tuntien virittelyn ja valmistelun jälkeen monimetrinen huivi olikin kädenkäänteessä valmis.

Ensimmäisenä työnä tein kokovalkoisen kaulahuivin, ja jopa kovin kriittisesti itseäni tarkkailevana ihmisenä voin sanoa, ettei se nyt niin kamalalta näytä! Harjoittelin tekemään huiviin myös hapsut, joihin kului yllättävän paljon aikaa. Pituutta huiville tein 2,8 metriä, ja leveydeltään se on noin 25cm.

Toisena työnä tein lahjaksi menneen kaksivärisen huivin, tai oikeastaan shaalin, sillä tein siitä todella leveän, muistaakseni leveyttä taisi olla jopa 45cm. Tästä työstä olen kovin ylpeä, koska toimin todella itsenäisesti alusta loppuun. Muutaman kerran pähkäilimme luokkakaverini kanssa mitä kangaspuille piti seuraavaksi tehdä. Opettajaa emme tainneet enää tarvita ollenkaan! Työn jälki oli toisen huivin kohdalla jo selkeästi parempaa, ja huivikin taisi tulla valmiiksi vielä rivakammin.