OPPIMISPÄIVÄKIRJA TDPT2207 – Heidi Ahopelto

Koska olin saanut sydän kuvion valmiiksi, pystyin mittaaman sen avulla etäisyyttä väliseinämän korkeuteen ja määrittämään keskikohdan. Pystyin myös merkkaamaan kiinnityskohdat seinälle. seinä piti mallailla paikoilleen kokoamalla ensin kasaan muut osat, jotta hahmottaisin sen.

Kun sain seinän kohdan määritettyä, mittasin mihin tulisi suunnittelemani tukitappi. Koska molemmat seinämät ovat lähes identtisiä, oli tämä helppoa ja pääsinkin poraamaan sopivan reiän molempiin, samoihin kohtiin.

Väliseinä tulisi kiinni poratapeilla, tukipuomilla ja ruuvilla. Ruuvaisin sen vaan takaseinään kiinni.

Kun väliseinämään oli porattu mittojen mukaan reikä, piti suunnitella kiinnittämistä.

Löysin sopivan kokoisen puutapin, pintakäsittelin sen ja liimasin, kun olin varmistanut kaiken menevän mittojen mukaan. Liimasin tätä ennen myös poratapit ja ruuvaus tuli viimeiseksi.

Lopuksi tuli hionta. Piti saada liimajäljet pois.

Kun olin muotoillut vannesahalla takaseinän ääriviivat ja hionut ne, aloin suunnitella keskeistä esteettistä yksityiskohtaa, sydäntä.

Aloin hahmotella sydämen kokoa ja paikkaa viivoittimella ja yritin tehdä siitä ja saada sen symmetriseen paikkaan.

Ensin pienempänä sitten isompana.

Kun olin saanut sen hahmoteltua, alettiin miettimään miten toteutan sen. Päätin ensin porata siihen pylväsporakoneella reiät.

Tämän jälkeen menin lankasahalle. Pujotin sen reiästä läpi ja aloin sahata muotoon.

Muotoilin sydämen loppuun lankasahalla, joka oli tarpeeksi pieni ja tarkka.

Lopuksi hioin sahauksen jäljet.

Käytin tappiliitoksiin noin 4mm paksuja tappeja ja mittasin niistä sopivan kokoiset palaset työhöni, reikien syvyyksien perusteella, että minkä kokoinen tappi mahtuu väliin.

Sahasin ne käsin, koska ne olivat niin pieniä että koneella tehdessä, mekanismin virta voisi joko imaista tai heittää palasen jonnekin.

Tapeista piti sahata tätä työtä varten todella pieniä.

Sitten mallailtiin kokoon ja hyvin sopi.

Päädyin tekemään itse laatikko osuuteen tappiliitokset. Tein ne samalla jyrsimellä.

Reikiä tuli kaikkiin reunoihin 4 kappaletta.

Seuraavaksi lähdin mittaamaan kohdat tappiliitoksille itse sivuseinämiin, mihin itse pohja ja kansi tulisi kiinni.

Koneen kanssa sain hieman säätää että asetukset leikkaisivat juuri haluamastani kohdasta. Haastetta oli, mutta kun mitoitus osui kohdilleen niin teko onnistui.

Eittämättä näin mittatarkka työ oli haastavaa, etenkin kun liitokset olivat niin pieni kokoisia, lisäksi piti ottaa huomioon kappaleiden paksuus, ettei liitos halkaisisi sitä ja etäisyys että kaikki olisi tasaisesti ja missä tukevuutta tarvitsisi eniten.

Lopulta ne saatiin valmiiksi.

Olen kaiken kaikkiaan ylpeä ja tyytyväinen, sillä minulle henkilökohtaisesti tämä oli todella haastavaa matemaattisten hahmotus vaikeuksien takia.

Tausta/ takalevyn ääriviivojen hahmottelu onnistui helpommin vapaalla kädellä. Pääsin myös tekemään liitokset kappaleen reunaan ensin.

Päädyin lamelo liitoksiin ja mittasin testikappaleen avulla, kuinka paljon massaa kone tulisi jyrsimään. Käytin vanerin palasta apuna määrittämään keskikohdan.

Mittasin kohdat liitoksille ja suunnittelin tasaiset välit että massaa jää tueksi. Jyrsin lamelo koneella sopivat reiät, 3 kappaletta.

Sovitin itse liitoslevyt reikiin.

Levyjä piti aavistuksen verran hioa nauhahiomakoneella että ne sopivat väleihin.

Tein sivukappaleisiin vastapäiset reiät.

Sitten mallailin kappaleita paikoilleen ja sopivat hyvin yhteen.

Liimalevyt toteutin mittojen perusteella, leveämpi ja lyhyempi taustalle ja sivuille, pitempi ja kapeampi rasia laatikko osuudelle. Paineilmapuristimeen noin vajaa tunniksi. sitten aloin ottaa taltalla pois liima jämiä. Kun sain suurimmat jäljet pois, käytin kappaleet vielä tasohöylässä, sillä pinta oli viimeisen sahauksen jälkeen rosoinen ja kuivunutta liimaa oli vielä pinalla.

Seuraavaksi vedettiin reunat suoriksi sirkkelillä.

Sen jälkeen otin käsittelyyn ensin leveämmän liimapuun. Leikkasin sen leveys suunnassa kahtia, toisen puoliskon vielä siitäkin puoliksi.

Ääriviivojen hahmottelu oli tavallista haastavampaa muodokkuuden takia, koska mittojen pitää olla tasoissa ja tietysti täsmälliset, joten piirsin ääriviivat vain toiseen puoliskoon, teippasin kappaleet päällekkäin yhteen ja menin vannesahalle muotoilemaan, tällöin kun leikkasin ne päällekkäin yhden tekemäni mitan mukaan, ne menisivät tasan.

Se onnistui hyvin. Sivut työstin ensin, sillä niiden piti olla mittatarkat, koska ne tulisivat määrittämään mitä tulisi väliin. Hioin reunat sileiksi sahajäljistä.

Päätin käyttää tässä työssä koivua, se on tuttu, helppo ja mukautuu ideaani. Käytin noin vajaa metrin mittaisen palan, puolitin sen, jotta pystyisin työstämään kaikki tarvitsemani kappaleet.

1000mm x 300mm. Hinta Tämän kokoiselle palalle on noin. 20-30 e. Toki hinta voi olla niin halvempi kuin kalliimpikin, riippuen mistä ostaa ja mitä käsittelyä puulle on saatettu jo tehdä, mutta yleisesti tämä on keskiarvio nettikauppojen hinnoissa kun itse asiaa tutkin.

Koska kappale oli tuppeen sahattu, reunat olivat pyöreät ja se piti hienontaa suoraksi sirkkelillä. Tähän tarvitsin myös opettajan apua. mittasimme leikkauslinjan ja laskimme mukaan sirkkelin terän paksuuden. Mittasimme linjan suoraksi puisen mitan avulla laittamalla sen terää vasten ja katsomalla mistä se menisi läpi.

Sitten siirryttiin pintoihin.

Oikohöylästä kaikki sivut läpi.

Kun epätasaisuudet oli ajettu oikohöylällä, siirrettiin itse tasoitukseen, eli tasohöylään siis.

Tasoituksen lisäksi piti höylätä kappaletta ohuemmaksi, jotta liimalevyn teko onnistuisi.

Vannesahalla leikkasin kuution muotoisia kappaleita, joista olisi helpompi leikata pienempiä levyjä, sillä massaa olisi vähemmän ja jolloin sitä olisi helpompi hallita koneessa.

Tein kookkaamman liimalevyn työni kookkaammille osille ja tietysti se pienempi olisi pienemmille.

Seuraava työni oli tehdä kultuurilähtöinen asiakastyö. Se tosin tuli itselleni joten pystyin toki joustamaan toteutuksessa ajallisesti ja hahmotin erot siinä välillä mitä oli kun itse on asiakas ja jos se tulisi toiselle.

Työssäni tulisin kunnioittamaan perinteistä seinälle ripustettavaa säilytysrasiaa/ avain lokeroa, joka yleensä vanhemmista taloista, kuten mummoloista löytyy. Voisin siis sanoa että inspiraationi oli kulttuurilähtöinen.

Halusin lämpimämmän ja syvemmän sävyn puulle, joten tulisin lakkaamaan sen.

Tässä työssä minun pitäisi myös huomioida kulut; aika, jonka käytän itse suunnitteluun ja toteutukseen, tuotteet kaupasta, puun hinta, sen koko ja materiaali mukaan huomioiden, suunnitelmien muuttuminen asiakkaan mieltymyksen mukaan ja toteutuksen haasteet. Lisäksi vertailla personoitua työtä ja massatuotantoa ajan ja hinnan perusteella.

Olen itse erittäin tyytyväinen, siitä tuli hyvin uniikki ja oman näköinen ja sain käyttää luovuutta ja itse ilmaisua hyvin vahvasti ja vapaasti. Personoitu. Sain luonnon vahvaan rooliin, joka oli minulle henkilökohtaisesti tärkeää, jouduin tosin karsimaan muutamaa ideaa, sillä tietotaito ei vielä riittänyt, mutta pääsin niin lähelle alkuperäistä ideaa kuin mahdollista.

Homma alkoi sillä että sain kiillotukseen tarkoitetun nahkaliinan. Se oli pehmeä ja ohuempi, ja oli juuri kyseiseen asiaan tarkoitettu, että saa lian ja muut pinnalliset jämät irti ja pinnan tasaiseksi ja enimmät roskat pois.

Koska puukon terän kiillotuksessa sai valita haluaako kiillottaa koko terän, vai vaan reunan, päätin itse kiillottaa vain reunan. Kiillotukseen käytettiin kiillotuspyörää, jonka alla olevaan altaaseen lisättiin vettä, jotta kivi oli märkä. Kiillotus oli useamman tunnin ja monen päivän työ, sillä se oli tarkkaa ja aikaa vievää, koska juuri oikean tasaisen pinnan saanti on haastavaa.

Oli mahdollisuutena jättää käsin tehdyn jälkeä työhön, joten niin tein.

Kun terän molemmat puolet oli käytetty useampaan otteeseen pyörässä, siirryttiin hienompiin ja sileämpiin hiomakiviin. Niitäkin piti kastella ja työ oli pitkäjänteistä. Hioin karkeimmasta sileimpään, sillä karkeus tasoittaa, mutta hieno sileys ja kiiltävyys tulee sileillä pinnoilla.

Edestakainen pyörivä pieni liike, molemmille puolille tasaisesti kiveä vasten hieroen ja monta tuntia.