Tekijä: Heidi Ahopelto

Homma alkoi sillä että sain kiillotukseen tarkoitetun nahkaliinan. Se oli pehmeä ja ohuempi, ja oli juuri kyseiseen asiaan tarkoitettu, että saa lian ja muut pinnalliset jämät irti ja pinnan tasaiseksi ja enimmät roskat pois.

Koska puukon terän kiillotuksessa sai valita haluaako kiillottaa koko terän, vai vaan reunan, päätin itse kiillottaa vain reunan. Kiillotukseen käytettiin kiillotuspyörää, jonka alla olevaan altaaseen lisättiin vettä, jotta kivi oli märkä. Kiillotus oli useamman tunnin ja monen päivän työ, sillä se oli tarkkaa ja aikaa vievää, koska juuri oikean tasaisen pinnan saanti on haastavaa.

Oli mahdollisuutena jättää käsin tehdyn jälkeä työhön, joten niin tein.

Kun terän molemmat puolet oli käytetty useampaan otteeseen pyörässä, siirryttiin hienompiin ja sileämpiin hiomakiviin. Niitäkin piti kastella ja työ oli pitkäjänteistä. Hioin karkeimmasta sileimpään, sillä karkeus tasoittaa, mutta hieno sileys ja kiiltävyys tulee sileillä pinnoilla.

Edestakainen pyörivä pieni liike, molemmille puolille tasaisesti kiveä vasten hieroen ja monta tuntia.

Itse nahkatuppi oli haasteellisempi, mutta yhtäkaikki kiinnostava osuus kun pääsi työstämään uutta materiaalia.

Ensin mitattiin pituus ja leveys käärimällä nahkaa puukon ympärille ja sitten sopivan kokoinen pala leikattiin minulle. Mittauksessa piti ottaa huomioon kerrostus nahkatupen reunassa, sillä nahka tulisi siihen kaksin kerroin. Kyseistä reunaa piti höylätä noin puolet ohuemmaksi. jotta se olisi tasapaksu muun tupen kanssa.

Kun höyläys oli valmis, nahka liimattiin kaksin kerroin. Puisten tukisuirojen kera puristuksiin ja annoin olla yö yli.

Koska nahka oli luonnollisesti vaaleaa beigeä ja halusin siitä mustan. Pääsin värjäämään sen mustalla nahkalle tarkoitetulla aineella. Sen jälkeen se sai kuivua noin vuorokauden.

Käärin nahkan puukon ympärille, mallaillen sitä tarpeeksi tiukalle ja kun olin löytänyt sopivan muodon, leikkasin sen nahasta, jättäen reunaan massaa enemmän, sillä se pitäisi ommella käsin kiinni. Laitoin pienet klipsit pitämään asetelmaa kiinni ja tarpeeksi tiukalla ja lävistin ompelureiät naskalilla.

Itse ompelu piti toteuttaa isommalla neulalla, naskalilla että tuli selkeät reiät mistä lanka menisi läpi ja voimaa käyttäen, sillä nahka on hankalampi työstää, koostumuksen ja tiiviin massansa takia. Piti käyttää myös paksumpaa, vahattua lankaa, sillä se pitää paremmin ja on vahvempi.

Kun olin ommellut, leikkasin ylijäämät reunoista ja hioin rosoreunan sileäksi. Lopuksi kiinnitin vielä haluamani narun tupen yläosaan.

Valmista tuli. Hieman haasteellisempaa käsityötä ja itselleni ei ehkä lempi materiaali työstää, toki mielipide voisi olla toinen jos työstäisin materiaalia aktiivisemmin, mutta tulipahan kokeiltua ja yhtä työstö ja oppimiselämystä rikkaampana.

Kun palaset oli liimattu yhteen ja oli kuivunut, piti hahmotella sopivat ääriviivat kotelolle, ettei se olisi liian ohut tai paksu.

Hahmottelin kotelon ulkopuolelle puukon ääriviivat, hieman paksuntaen sitä, sillä piti muistaa antaa kotelolle hiukan paksuutta.

Hiomakoneelle mennessäni merkkasin mihin kohtaan asti saa hioa, ettei puuta lähde liikaa, sillä liian ohut hajoaa.

Kun hioin reunoja, minulle kävi juuri se virhe mitä yritin välttää eli hioin liikaa, ja pieni osa jäi liian ohueksi, joten minun piti sahata ja liimata siihen sopiva palanen, joka täyttäisi puuttuvan massan.

Merkkasin puuhun ääriviivat siihen kohtaan, mihin asti pitäisi hioa, mutta sahasin suurimman osan pois.

Konehionnan jälkeen siirryttiin hiomaan käsin, että pinta on sileä, eikä reunat jää teräviksi.

Hionta piti toteuttaa niin että pala, jolla korvasin puuttuvan massan, ikään kuin sulautuisi samalle tasolle ja tässä auttoi myös liima, joka laajenisi kuivuessaan, joten se auttoi myös tilan täytössä.

Kun pinta ja reunat oli hiottu sileiksi ja pehmeiksi, tuppi olisi valmis. Olen itse erittäin tyytyväinen tähän osioon, sillä vaikka tein virheen, osasin korjata sen ja lopputulos oli oman kädenjälkeni ansiosta erittäin mukava.

Valmis!

Seuraava työvaihe oli tuppi, eli puukon säilytystila. Ensin tehtiin itse sisäosa, joka on puusta ja johon itse puukon terä tulee säilymään nahka tupen sisällä.

Ensin piti mitata puusta puukon ääriviivojen mukaan ja sommitella mitat ja kuinka puukko tulisi asettumaan. tämän takia käytin malli puuta. Sitten kirjoitettiin ylös mitat.

Kun mitat oltiin saatu, etsin käyttötarkoitukseen sopivan kappaleen ja piirsin terän mitan mukaan molempiin päihin sen muotin, johon terä tulisi ja aloin kaivertaa.

Jotta olin varma että siitä tulee oikean mallinen, mallailin puukkoa muottiin sitä mukaa kun kaiversin ja tavoitteeni oli saada molemmista mahdollisimman tasaiset ja saman muotoiset.

Kun olin varma että muotin ovat oikeassa suhteessa toisiinsa, sahasin päätykappaleet sirkkelillä ja hioin vielä sisäpintaa, ettei karkeutta ja tikkuja tulisi, sillä silloin puu voisi alkaa kasvaa tupen sisällä puukkoa vahingoittaen.

Seuraavaksi oli vuorossa liimaus. Siinä piti olla tarkkana, että liimaan mitoitusten mukaan oikein ja että kappaleet tulevat oikein päin vasten toisiaan.

Liimaa ei saa laittaa liikaa, vaan maltillisesti sillä se pursuaa ja leviää kyllä puristuksessa kaikkialle. kappaleet laitettiin puristukseen mutta siinäkin piti olla tarkka, ettei kiristä liikaa, sillä liukkaat pinnat olisivat alkaneet luistaa paikoiltaan. Käytin myös tukipuun palasia, sillä se suojaa puun pintaa puristimen kovuudelta.

Koska halusin ettei kahvaan jää eikä tartu likaa ja että se kestäisi paremmin, päätin lakata sen. Ensin pinta pyyhittiin teräsvillalla ettei tikkuja jää ja sitten lopuksi mahdollinen puupöly pyyhittiin pois paperilla.

Sen piti kuivua vuorokauden ajan, jonka jälkeen pyyhin sitä taas teräsvillalla, koska pinnoitteet mahdollisesti voivat nosta pieniä tikkuja vielä pystyyn. Sen jälkeen vielä paperilla.

Kun se oli kuivunut levitin toisen kerroksen lakkaa. Sitä piti levittää maltillisesti, jottei sitä tule liikaa ja jää valumajälkiä ja koska vaahtomuovin pala, jolla sen levitin, imee nesteen itseensä ja valuttaa sen jos sitä puristaa.

Koska saimme suunnitella omat puukot, halusin käyttää luovuuttani ja tehdä siitä uniikin ja oman näköisen. Tämä oli ehdottomasti lempi vaiheeni, sillä pääsin hyödyntämään yhtä suurinta taito aluettani, visuaalisuuden tajuani ja piirtämistaitoani.

Hiomakone auttoi muotojen tekemisessä varovasti, tarkasti ja tasaisesti.

Viimeistelin muodot käsin hiomalla ja tunnustelin miltä se tuntuu kädessä ja sitä mukaa hioin enemmän jos käsituntuma ei ollut vielä halutussa pisteessä.

Koska minulla oli visio siitä mitä haluan, tiesin että haluan itse rungon loppuosaan reiän ja siitä läpi narun, joten sommittelin ja vertailin minkä paksuinen pora olisi paras. Minulle riitti että se olisi vain pieni, sillä se ei tulisi olemaan osa, johon kiinnitetään huomiota.

Päädyin noin 6mm terään.

Porauksen jälkeen hioin reikää, ettei se jäisi karheaksi ja tikkuiseksi, jolloin se myös raastaisi ja rikkoisi narua.

Koriste

Ja nyt tuli lempiosuuteni eli polttokynällä piirto. Tämä kuvio oli ollut jo pidemmän aikainen visio päässäni, sillä inspiroidun luonnosta ja tykkään tuoda sen osuuden töissäni esiin, omalla tavallani. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, sillä tästä tuli juuri oman näköinen.

Tein kyseisen kuvion molemmille puolille.

Kun liima oli kuivunut alettiin muotoilla kahvaa ja suunnittelemaan paksuutta ja leveyttä.

Kun muodot oli hahmoteltu ja merkattu tussilla, aloin muotoilemaan puuta vannesahalla. Vannesahan muotoilun jälkeen hioin terävät kulmat ja karkean pinnan.

Ensin työstettiin kärkeä ja sitä pitkin alettiin muotoilla rungon loppuosaa. Pikkuhiljaa, vähän kerrallaan puuta ohentaen aloin saavuttaa haluamaani muotoa.

Kun puukon kahva alkoi saada tarvitsemansa muodon, hioin siitä karkeuden pois sileämmäksi ja varmistin ettei pinnalle jää tikkuja.

Pohjasta katsoen varmistin että pinta on sileä ja tasainen ja ettei kulmia tai muita epätasaisuuksia jää.

Kun olin varma että pinta oli tasainen, sileä ja puhdas, siirryin itse muotojen suunnitteluun ja tekoon.

Kahvan valmistukseen valitsin koivua ja palan kokoa piti alkaa sommitella kahvalle sopivaksi. Kuinka pitkä, kuinka leveä, suora vai kaartuva, onko muotoja.

Hioin ja sahasinsin raakapalan sopivammaksi mallaukseen.

Seuraavaksi määritettiin taas keskikohta, johon puukon varsi tultaisiin upottamaan ja poratiin reikä.

Puukon varsi sovitettiin puukappaleen sisään kun se oli ensin kuumennettu, jolloin metalli palaa ja se asetettiin merkattuun kohtaan, jolloin puukappaleen sisus palaisi metallikappaleen muotoon. Tähän minä tarvitsin opettajan.

Tämän jälkeen piti putsata puun sisus palojäljistä, jotta siellä on mahdillisimman paljon tilaa itse terälle.

Putsauksen jälkeen alkoi sovitus.

Seuraavaksi oli vuorossa liimaus. Tähän tarkoitukseen piti käyttää todella vahvaa ja pitävää epoksia. Se on sekoite kovetus ainetta ja liimaa.

Epoksia pitää sekoittaa ja pitää olla tarkka määrän kanssa, sillä kun se kovettuu, siitä tulee myös kuohkeaa.

Puukko piti painaa kunnolla kiinni puukappaleen pohjaan, jotta sinne ei jää väliin ilmaa.

Puukko sai kuivua yli vuorokauden ja se laitettiin pidikkeeseen, jotta se ei liiku ja asettuu suoraan ja että liima valuu ylhäältä ala koko varren myötä.

Hela on puukon ja puuvarren väliin tuleva tukea ja kestävyyttä antava metallikappale, joka muotoillaan puukolle sopivaksi.

Ensin mitoitetaan metallin kappaleeseen puukon varren pituus x leveys ja määritetään keskikohta.

Ja että sitä voi alkaa muodostamaan sisältäpäin, pitää ensin porata reikä keskelle.

Kun reikä on porattu, pujotetaan sahalanka siitä läpi. Tämä työvaihe vaatii kärsivällisyyttä, sillä lanka on erittäin herkästi hajoava.

Kun alue on sahattu, mallaillaan puukon vartta, sopiiko se paikoilleen.

Kun mitoitetun alueen mukaan ollaan saatu sahattua, hiotaan reunoja vielä tiivistämään sitä sopivan tilavaksi. Lisäksi hahmotellaan ulkoreunoja puukon pyöreyden mukaan.

Mallailun jälkeen mitoitettu pala leikataan ja muotoillaan.

Reunat hiotaan ja kappaleesta yritetään saada mahdollisimman tasa mittainen koko kehältä.

Kun hela on valmis, aletaan suunnitella itse tuppea.

Kun sain muotoiltua itselleni sopivan ja haluamani puukon, annoin metallin ensin jäähtyä, jonka jälkeen alkoi pieni pinta käsittely. Eli puukon terä osaa hiottiin hiomapaperilla. Sen voi tehdä käsin hioten tai hiomakoneella.