Minulle oli selvää mitä halusin tehdä, sillä tarvitsi maalaustarvikkeilleni paikan, joten halusin tehdä vanhan ajan mallisen kannettavan kopan/rasian. Suunnitelma oli ollut tulilla jo pitempään jo ennen vaihtoa.
Tämä työ tulisi tottakai eroamaan siinä mielessä että se on tehty Keski-Euroopassa kasvavista puista ja että työ prosessi olisi Kommunikaation puolesta haasteellisempi mutta oppimaanhan tänne tultiin.
Paperilla suunnitelma oli minulle selkeä, mutta veikin oma aikansa olla yhteisymmärryksessä muiden kanssa kun kielimuuria pukkasi.
Minulle oli myös täysin uutta heidän työtapansa ja tekniikkansa, enkä tiennyt mitä puuta heillä oli. Halusin käyttää työssäni jotain sellaista puuta, jota ei kotimaassa löydy. Päädyin käyttämään pyökkiä.
Vaati totuttelua että tuolla on tavallisempaa tehdä ja tulla auttamaan porukalla, eikä niin itsenäistä työtä, mikä oli itselle tutumpaa.
Oppilaat ja opettajat olivat innokkaita auttamaan ehkä liiaksikin asti, sillä välillä tuli hieman syyllinen ja nolostunut olo kun tuntui että kaikki tehdään valmiiksi minulle ja minun puolestani, joten tuntui etten itse tehnyt juurikaan. En itse juurikaan päässyt alkutyövaiheisiin eikä se siksi tuntunut niin omalta käden jäljeltä ja tuntui että en ollut päässyt kunnolla kiinni työn tekoon, kun en itse päässyt miettimään tai tekemään.
Annoin heidän kuitenkin auttaa, sillä he eivät tarkoittaneet pahaa ja toimivat luultavasti siksi näin että olin viras ja kaikki oli minulle vierasta.
Mietin tämän myös sitä kautta että minähän olen täällä oppiakseni heidän maastaan ja tavoistaan, ei ollut tarkoituskaan olla kuin Suomessa.
Kun minu
Kun minulle oli löydetty pyökkiä, mentiin höyläämään ja sahaamaan että saadaan liimapuulevy tehtyä. Koneet olivat paljon vanhempia ja niitä oli paljon enemmän ja minulle oli suurin osa aivan uusia. Näissä avunsaanti oli hyvä, koska en tosiaan osannut käyttää niitä.
Kun olimme saaneet ajettua sellaiset palaset, joista liimapuulevyn voisi tehdä, päästiin seuraavaan vaiheeseen.
Sain tietää että heillä oli eri tapa tehdä tämä, sillä yleensä olen tottunut levittämään liiman kerralla kaikkien palasten päälle niin että se levittyy niille sivuille jotka tulevat kiinni toisiinsa.
He taas tekivät toisella tekniikalla, joka oli pitkäkestoisempi sillä he levittivät liiman ensin toiselle ja sitten toiselle puolelle kappaleita ja sen jälkeen ne yhdistettiin myös eri tavalla.
Saimme sen kuitenkin tehtyä, jonka jälkeen mentiin höyläämään se kun se oli kuivunut. Puristimet olivat myös erilaisia. Vanhempia ja vahvempia.
Kun levy oli halutussa paksuudessa, päästiin sirkkelillä ajamaan varsinaiset osat. Se oli tuttua ja helppoa ja pääsin ajamaan sirkkelillä ihan uudessa kulmassa kun piti ajaa sivuttain.
Kun kappaleet oli valmiita, sai alkaa miettimään kiinnitystä. Myönnän että jos olisin tehnyt tätä yksin, olisin ollut hitaampi enkä olisi jo tässä vaiheessa.