Nyt alkaisi kokoaminen. Kuten arvata saattaa, huomasin ensimmäisellä yrityksellä että kaukalon laudat olivat muutaman millin liian pitkiä, jolloin piti lyhentää giljotiinillä. Aikaa meni siis liiman putsaukseenkin ja taltalla lisätilan tekoon.
Minulla kävi myös muutama moka mittojen kanssa, että piti tehdä muutaman kerran selkänoja uudestaan tai kaukalon laitoja mutta sellaista luovan työn prosessi on ja käytännössä voi sattua mitä vain.
Liimausprosessi tehtiin kuitenkin niin että ensin etuseinän ja takaseinän osat kiinni ja vasta sitten sivut. Se on helpointa ja pystyy hallitsemaan tasapainon ja että kaikki menee kohdalleen.
Valmis runko/tuoli
Piti myös määrittää keskipiste reunasta reunaan, että se olisi sama.
Nyt rungon lopputuloksessa näkee sen mitä olin suunnitellut eli. Kaikki muu pyöristetään paitsi ne osat jotka jäävät piiloon, kuten liitoskohdat.
Kaukalolevyjen alaosat ja selkänojan reunat pyöristettiin ja kulmat jotka ovat käden ulottuvilla tai tulevat kiinni lattiaan.
Silloin minimoin mm haavat kun tuolia vaikka kantaa eikä se tunnu niin epämukavalta. Pyöreys myös tekee sen lapsen käteen sopivaksi kun massaa ei ole niin paljon. Tuoli on myös silloin kevyempi.
Uraliitokset
Tämä kyseinen osa oli muutos alkuperäiseen mutta paremmin toimiva. Palikasta tulisi suorakulmion mallinen, jonka sivu, joka tulee kiinni istuimeen ja uraan on porrastettu.
Ne tulisivat kiinni ruuveilla, joten sain tehdä kohde reiät.
Lopuksi piti suunnitella itse istuinta, mutta minulla ikävä kyllä loppui aika kesken. Ehdin kuitenkin tehdä raaka version että voisin visuaalisesti ja käytännössä hahmotella.
Minulla kävi myös istuimen kanssa mokia mittojen kanssa joten se piti tehdä uudestaan.
Piti kuitenkin miettiä edes miten olisin toteuttanut sen ja siinä olisi pitänyt esimerkiksi ottaa huomioon istuma asento, eli selkäsuorana vai vähän nojaus varaa.
Mietin alunperin lähinnä että pitääkö takajalkoihin ja selkään tehdä pientä nojausta taaksepäin mutta sitten päädyinkin siihen että se riittää jos tämän pienen nojauksen alemmas voisi tehdä vain istuimeen.
Silloin itse istuja olisi matalammalla mutta tulisi hyvä tuki selkään ja se olisi lapselle sopivalla korkeudella. Sitäkin piti alkuperäisestä suunnitelmasta muuttaa juurikin lapsiystävälliseen versioon.
Oma arvioni/näkemykseni
Tämä työ oli monella tapaa silmiä avaava. Sen lisäksi että pääsin todella itsenäiseen työhön, jossa suunnittelu ja toteutus olivat minun käsissäni ja miten paljon valtaa ja vapautta tässä oli, oli tässä myös omat stressi tekijät ja vastuu/suoritus paineet.
Tämä työ sekä haastoi että nosti itsetuntoa epäonnistumisen ja niistä ylipääsyn ja käsittelyn, sekä onnistumisten ja ratkaisutaidon kautta. Tämä työ myös haastoi tietotaitoani ja itseluottamustani ja opetti että niin itseään kuin muitakin voi ja pitää kyseenalaistaa eikä vain sokeasti uskoa.
Yleensä vaistot ovat oikeassa ja olen aika monta kertaa oppinut että kannattaa kuunnella ja tehdä niinkuin se sanoo.
Tässä työssä pääsin miettimään myös teknistä puolta empatian kautta. Käytin varmaan siksi niin paljon aikaa mittojen ja tekotavan miettimiseen kun yritin miettiä tämän toimivuutta toisen silmin, lapsen silmin.
Ajattelin miltä se tuntuisi jos se tulisi minulle ja olisin itse vielä lapsi. Mietin sitä kautta mukavuutta, käytännöllisyyttä ja turvallisuutta ja olin oikeastaan epävarma mitä uskaltaa lähteä tekemään.
Tässä kohdin tarvitsin ammattilaisen mielipidettä ja tukea omaan näkemykseeni sekä rakentavaa kritiikkiä ja toisia ideoita jos itse jää jumiin. Itsevarmuus ja luottamus kyllä kasvoi tämän prosessin aikana ja tajusin että osaan paremmin kuin luulin mutta myös käytännön ongelmat tulivat vastaan.
Vaikka osaan käsitellä ja päästä mokista yli paremmin sillä tiedän sen olevan osa prosessia, oli se silti isompi isku, sillä kaikki oli minun vastuullani ja se totta puhuen osui jos joku suunnitelmani ei ollut niin hyvin mietitty, mutta ainakin opin mitä kaikkea ottaa huomioon.
Tämän työn parissa huomasin myös missä olen kehittynyt paljon ja missä on kehitettävää. Olin ollut myös liian vaativa ja ankara itselleni ja tuomitsin ja rankaisin itseäni liikaa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen työ tätä laatua ja vasta opettelin. Työ kuitenkin olisi vasta prototyyppi, harjoitus, jota olisi varaa muokata.
Olin otettu kehuista, joita sain ja sain kuulla palautetta, jota en olisi uskonut/olisi osannut ajatella osaamisestani. Olen myös ylpeä, sekä epäuskossa siitä että ulkopuolisten mielestä tuoli kelpaisi päiväkotiin ja olisi myyntikelpoinen. Tämä oli kuitenkin erittäin positiivinen, vaativa, kasvattava ja opettava työ kokemus.