Nyt kun reiät oli putsattu ja tapit leikattu, pääsin testaamaan kuinka kaikki istuu. Pääsin myös miettimään visuaalista ilmettä ja suunnittelemaan tulisiko sisäpuolelle tukea.
Päätin että parasta olisi jos istuin olisi kiinni puisilla erillisillä liitoksilla kaukalossa, jotka olisivat jokaisessa seinässä.
Mittasin millä korkeudella palasten tulisi olla ja miten kiinnitys pitäisi tehdä.
Sitten päästiin ajamaan taas pöytäjyrsimellä urat.
Urat oli helppo tehdä, vaikka jyrsimen kanssa piti olla odotettua varovaisempi, sillä sen kanssa ei sa kiirehtiä vaan pitää työntää kappale hitaasti terään, sillä kone on ihmistä vahvempi ja virta voisi singota kappaleen, jolloin olisi työturvallisuus riski. Juuri tämä minua eniten jännitti mutta itsevarmuutta tuli mitä enemmän tein.
Uusien koneiden kanssa kannattaa myös aina käyttää harjoitus kappaletta. Sain kuitenkin ajettua urat ongelmitta ja puhtaasti meni.
Seuraavana tuli uusi muutos suunnitelmiin nimittäin kulmien ja reunojen pyöristykset. Se olisi käytännön ja turvallisuuden kannalta paras ja visuaalisestikin näyttää paremmalta lapselle.
Se antaa pehmeämm vaikutelman, sellaisen että lapsi ei voisi satuttaa sillä itseään tai muita.
Pyöristyksen pääsin myös jyrsimään. Piti lähinnä vain merkata tussilla mistä ajaa.
Taas testattiin harjoitus kappaleella, jolla testattiin uratkin. Oli hienoa oppia mitä kaikkea jyrsimellä voi tehdä. Terä pitää vain vaihtaa.
Ensin pelkäsin että kone söisi liikaa, jolloin liitoskohta, jossa on vain vähän puuta, saattaisi haljeta mutta oli kiva huomata että koneella saa todella puhdasta ja kaunista jälkeä.
Pientä kulmikkuutta jäi, mutta ne sain hioa käsin pois.
Kulmikkuudet ja terävät kohdat sain helposti ja pinnat vedin sileäksi epäkeskolla. Piti myös hioa suunnittelun tuomat lyijyky jäljet pois.
Kun kaikki oli sileää, päästiin kokeilemaan kokoamista.