Kun määritin keskikohdan seiniin, piti myös suunnitella reiät, joihin kahva tulee. Se tuli sentin päähän korkeimmasta kohdasta.
Reiät tehtiin vain poraamalla mutta laite oli toisen mallinen, joten sain opetella senkin asetukset ja terävöittää vaihdon.
Kantokahvan suunnittelussa meni aikaa. Aluksi mietin haluanko siihen samanlaisen kapulan kuin edellisessä työssä, jonka itselleni tein mutta mielestäni se alkoi vain toistaa itseään liikaa. Siinä ei ollut mielikuvitusta.
Tein ja kokeilin siitä eri versioita ja tyylejä, mutta sitten löytyi se omaan silmään osuva.
Minä yleisesti pidän enemmän vanhanaikaisesta tyylistä, joten sellaisen suunnittelin. Sekin tehtiin pyökistä.
Aluksi siis hahmottelin sen puulle, symmetrisyys on tärkeä ja tarkka vaihe. Sitten mentiin vannesahalle, että sain sen suurin piirtein muotoiltua. Olen ennenkin muotoillut pieniä ja tarkkuutta vaativia töitä vannesahalla, joten tämä oli minulle helppoa. Kun sahaa tarkkaa muotoa, pitää mennä myös tarpeeksi hitaasti ettei kone revi puuta ja ettei sormet lähde.
Vannesahan jälkeen piti tehdä itse käden mentävä osuus ja sitä pitikin muokkailla että siihen käsi mahtuisi. Kun olin tämän tehnyt, pääsin poraamaan aukon.
Muotoiluvaihe jatkui toisella sorvilla, johon kiinnitettiin puinen kappale, joka oli kääritty hiomapaperiin ja kun se kiinnitettiin se alkaisi pyörimään. Tämä oli taas uutta, uusi tapa ja laite. Tässä meni pitempi tovi sillä massaa oli hiottavana jonkin verran. Sitä piti käännellä ja asentoa vaihtaa, koska kiemuraa ja koukeroa riitti. Hionnan jälkeen piti tehdä itse käden mentävä osuus ja sitä pitikin muokkailla että siihen käsi mahtuisi. Kun olin tämän tehnyt, pääsin poraamaan aukon.
Putsasin pora ja hionta jäljet taltalla ja raastimella ja kun kaikki oli putsattu, tasaista ja kohdallaan, siirryin käsihiontaan ja hioin reunat.
Kiinnitystä varten piti mennä sorville,mutta nyt piti käyttää sellaista terää, joka syö ulkoa, ei sisältä. Tämä oli uutta ja olikin kiinnostavaa oppia käyttämään sitä. Sain tapit porattua ja sitten alkoi sovitus.
Porakoneella piti käydä muutamaan kertaan, sillä tämä oli aika milli tarkkaa hommaa ja syvyyttä piti lisätä monesti.
Lopulta pääsin hiomaan tapit kiinnitys valmiuteen.
Vuorossa oli kokoaminen ja viimeistely.