Kun olin miettinyt ja suunnitellut, päädyin siihen lopputulokseen että olisi fiksuinta tehdä runkoon istuin kaukalo, eikä vain istuinta suoraan kiinni jalkoihin vaan tukea väliin, ettei rakennelma olisi niin hutera.
Ensin vertailin jalkaa korjaamani tuolin jalkaan, sillä olin ottanut mitat kyseisestä tuolista, koska siinä oli hyvät mitat lasten tuoleille. Näin myös fyysisen mallin avulla mihin kaukalon levyt tulisi kiinnittää ja mitkä liitokset tulisin tekemään.
Hahmottelin pituuden ja leveyden perusteella istuinkaukalon tukilautojen paikat ja liitosten syvyydet.
Piti miettiä jalan pituuden ja paksuuden perusteella mikä olisi teknisesti paras koko kaukalon osille.
Päädyin tekemään tasotappiliitokset ja puun rakenteen ja kasvun takia piti jättää sentti väliä yläreunaan ja sama tulisi levyyn. Kiinnitys tulisi keskelle visuaalisen ilmeen ja käytännön takia, sillä se olisi tarpeeksi tukeva ja hyvän näköinen.
Tasotappiliitokset yhdistyisivät jalan sisällä, eli reiät piti tehdä niin ettei sisäpuolen reunaan jää massaa vaan porataan siitä läpi.
Pääsin poraamaan reiät talttaporakoneella, joka oli minulle uusi laite ja taas sain nähdä pieneen käsityöhön tarkoitetun koneen.
Pitempiin takajalkoihin tehtiin tietysti keskitasolle, eli istuin osioon ja yläosaan selkänojaa varten liitoskohdat.
Lopuksi puhdistin/hienonsin taltalla reiät ja varmistin että ne olivat tasaiset.
Seuraavaksi päästiin tekemään istuin kaukalon levyt. Mittasin tasaiset ja saman kokoiset palat, höyläsin mäntylevyn ja ajoin palat.
Selkänoja osio tuli samasta levystä mutta siitä tulisi pitempi.
Levyjen pituudessa piti ottaa huomioon näkyvä osa ja itse tasoliitoksen mitta, joka tulee puun sisälle.
Mittasin ja merkkasin viivalla leveyden ja paksuuden ja ajoin sirkkelillä neljän millin uran rajaa pitkin, jolloin voisin helpommin työstää itse liitoskohtia.
Liitostasot pääsin ajamaan puhtaaksi pöytäjyrsimellä, jonka jälkeen sovittelin miten kappaleet menisi reikään. Sivuseinämät pääsin ajamaan vannesahalla, jonka jälkeen putsasin ja tasoitin vielä taltalla.
Talttailun ja testailun jälkeen pääsin muotoilemaan tapit.
Pääsin ensikertaa käyttämään giljotiinia ja se osoittautuikin helpoksi. Ensin olin hieman ujo, sillä pelkäsin leikkaavani liikaa pois mutta sitten sain tietää että massaa pitää lähteä että tapilla olisi tarpeeksi tilaa vastakappaleen kanssa.
En osannut odottaa kuinka terävä ja tarkka tämä laite olisi ja minua varoitettiinkin ettei laita sormia liian lähelle.
Nyt kun jalat, liitokset ja kaukalo levyt oli tehty, voitiin alkaa katsomaan kokoamista.