Nyt kun kaikki osat olivat valmiina, piti enää koota ja pintakäsitellä.
Ensin liimattiin takaisin yhteen kaukalo ja jalat.
Kun tämä oli tehty, putsasin taltalla liimat ja hioin pinnan puhtaaksi.
Seuraavana liimattiin istuin. Tässä piti olla tarkka että menee kohdalleen ja piti myös puristaa todella tiukkaan kiinni että pinnat kohtaa tasaisesti.
Lopuksi putsasin liimat.
Pintakäsittely
Pintakäsittelyn hoidin epäkeskolla. Hiomapaperi P180 ja P120. Pintoihin pyöreät, reunoihin käsihiomapaperit.
Pintakäsittelyn hoidin epäkeskolla. Hiomapaperi P180
Kun olin valmis ja vanha lakka oli poissa, piti laittaa uusi.
Tällä kertaa laitettiin kuitenkin öljyvahaa. Sitä ei tarvinnut paljon sienellä ottaa, sillä se levisi helposti. Tätä vahaa käyttäessä piti kemikaalien takia, työturvallisuus syistä käyttää hengitys suojainta ja kumihanskoja.
Kerroksia tuli kaksi ja piti odottaa puoli tuntia yhden kuivumista, jonka jälkeen pyyhin pinnat kankaan palalla. Sitten annettiin olla yön yli.
Kun tämä toistettiin kaksi kertaa, pintakäsittely oli valmis. Hanskat, pensseli ja kankaan pala piti pestä ja heittää roskiin, sillä aineessa on syttymisvaara, jolloin välineitä ei voi käyttää uudelleen.
Tämän jälkeen työ oli valmis. Tein siis samanlaisen työ prosessin useammalle noin 3-4:lle tuolille, riippuen kunnosta. Vain kaksi päätyi pintakäsittelyyn asti. Muissa oli vain pieniä osia korjattavana.
Nyt kun minulla oli kokemusta lasten tuoleista, itsenäisestä työskentelystä ja kun olin nähnyt huonot tavat/tekniikat rakentaa tuoleja , sain suunnitella täysin päinvastaisen, eli kestävän ja käytännöllisen.