Melkein heti perään kun olin saanut oman työni tehtyä, tuli läheiseni kollegalta kysymys, voisinko/osaisinko entisöidä nojatuoliin kuuluvat osat. Tämä tuli onneksi pian viime työharkkani jälkeen, jossa olin juuri kyseistä asiaa päässyt tekemään, joten vastasin kyllä.
Kangas oli kulunut, siinä oli pinttymiä, se oli rispaantunut ja löystynyt ja pehmuste sisällä oli menettänyt kuohkeutensa.
kiinnitys oli löystynyt ja heikko.
Asiakas oli hankkinut suostuttuani jo eurokankaasta haluamansa tekstiilin, joten pääsin todella nopeasti hommiin.
Niittien irrotus ei ollut vaikeaa, sillä ne olivat niin löysästi kiinni että paljoa voimaa ei tarvinnut käyttää.
Kun kaikki oli irti, pääsin arvioimaan sisuksen kuntoa ja mitä kaikkea tarvitsisi tehdä. Sain myös vanhoista paloista hyvät muotin että voin sovittaa oikean määrän kangasta työhön.
Pehmuste oli todella kulunut ja litistynyt ja epämukavan tuntuinen.
Kun pehmuste oli saatu irti, alettiin tutkimaan itse runkoa.
Itse istuin/päällysalustana, johon eniten painoa kohdistuisi, toimi vaneri, joka oli jo revennyt ja halkeillut.
Seuraavaksi irrotettiin siis vanerit ja vanhoista paloista saatiin taas muotit.
Tämän jälkeen varmistin ettei rungossa ollut nauloja, niittejä tai muita jämiä vanhoista kiinnityksistä. Kävin sirkkelillä sahaamassa oikeanpaksuisesta vanerista sopivat palasen pohjaan.
Tämän jälkeen keskustelin asiakkaan kanssa kuinka paksun pehmusteen hän haluaisi ja haluaisiko hän koroketta. pehmustetta ja pohjakangasta löytyi koululta.
Hän halusi koroketta, joten sitä hänelle myös annettiin. Käytännössä siis kaksin kerroin 2cm pehmustetta.
Pienempi pala alle, joka on itse istuimen kokoinen ja isompi pala joka levittyy ulkoreunojen yli ja tekee kulmista ja reunoista pehmeät ja suojaa epämukavuuksilta.
Niittasin pehmusteet ja pohjakankaan kiinni varmistaen että pinta pysyy tasaisena, ja että se on sopivan pingottunut ja kireä eikä liian löysä.
Kun olin varmistanut ja leikannut sopivan kokoiset kankaan palat, alkoi itse verhoilu.
Verhoilu piti aloittaa keskeltä, sillä alkuperäinenkin työ puolittui noin keskiosassa. Sen myös tuntee siitä että vaneria on yksi isompi kerros ja toinen pienempi, se on siis aavistuksen korkeampi toiselta puolelta. Niittasin siis ensin keskikohdan kiinni ja sitten alkoi tekstiilin sovittaminen päälle.
Mallailu vei oman aikansa, sillä pinnan pitää olla sileä tasainen, joten mahdolliset möykyt piti saada pois. Kangasta piti myös venyttää ja oikoa että se pysyisi linjassa.
Itse sivuosat olivat helppoja kun opetteli pysymään suorassa linjassa mutta vaikein oli kulmat, sillä ne pitäisi yrittää tehdä niin ettei ryppyjä, paksuja kerrostumia tai kasaantumista tapahdu, mahdollisimman puhtaasti ja selkeästi.
Tasoitusta piti tehdä koko ajan.
Lopulta alkoi näyttää miltä pitikin ja sillä alkoi olla oikea muoto. Kun kaikkia alkoi olla valmista ja jäljet siivottu, pintakäsittelin vielä kankaaseen pinttyneet taitokset ja tummentuneet kohdat höyrysilityksellä.
Valmista tuli. Asiakas tykkäsi, etenkin uudesta pehmustuksesta. Hinnaksi laitoin 65e.