Tuolin vanha lakka piti hioa raaputtamalla pois ja käytin tähän tarkoitettua tylsempää puukkoa. Tuolin puista runkoa ei saanut vahingoittaa, joten piti tehdä tarkkaa työtä. Jotta tuolin visuaalinen ilme ja aikakausi säilyisi, reunoja tai kulmia ei saanut hioa pyöristämällä.

Puukolla ja hiomapaperilla sain osan vanhasta petsistä pois mutta ei suurinta osaa, joten päälle piti laitaa uutta ja tummempaa petsiä. Varmistin hiotun pinnan ensin tasaiseksi ja sileäksi pyyhkimällä sen harjalla ja mikrokuituliinalla.