Olin mietiskellyt hyvää ideaa koulun kestävän kehityksen päivään. Törmäsin pinterestissä romuista tehtyihin kollaaseihin. Huomioni kiinnittyi erityisesti Jane Perkins nimiseen taiteilijaan, jonka upeisiin töihin ihastuin. Halusin kokeilla tehdä vastaavanlaisen työn koulussa Keke-päivänä.
Aloitin materiaalin keräämisen nappilaatikoista ja askartelu- ja romupurkeista. Seuraavaksi siirryin keräämään lasten lahjoittamat suklaamunien yllätykset ja rikkinäiset lelut. Mies lahjoitti omista laatikoistaan mm. näppäimistön osia ja liittimiä. Uskomaton määrä tuota sälää lopulta löytyikin.
Sain mieheltä käyttämättä jääneet uistinlaatikot lajittelua varten. Värien lajitteluun meni paljon aikaa.
Sopivan pohjan sain taulusta, jonka pleksilasi oli rikkoutunut. Hahmottelin ensin ruudukkoa taulun pintaan kuvan koon määrityksen takia. Levitin siihen kaksi kerrosta gessoa pohjusteeksi. Valkoiselle pohjalle piirsin ruudukon uudelleen. Ruudukon avulla minun oli mahdollista saada tauluun oikeissa mittasuhteissa haluamani kuva.
Päädyin tähän aiheeseen, kun halusin tehdä muotokuvan, mutta henkilöhahmon pitäisi sopia myös pikkaisen hulluun työskentelytapaan. Mikä muu sopisi yhtä hyvin kuin Ihmemaan Hullu Hatuntekijä? Aluksi Hatuntekijä näytti aika pelottavalta
Hatuntekijästä on minulla niin selkeä mielikuva. Alun alkaen halusin sen kovasti näyttävän elokuvan hahmolta, mutta kasvot olivat vaikeat maalata. Päädyin maalaamaan hahmosta oman näköisensä.
Tein liimaushommaa koulussa kahtena päivänä. Työ oli hauskaa, mutta melko hidasta. Paljon kiinnostuneita kävi ihmettelemässä nappeja ja romuja Keke-päivänä. Työn kuivuttua toin sen kotiin, jotta voin joustavammin jatkaa sen tekemistä. Toivottavasti kerkeän pian jatkaa tätä työtä.
