Klo 15.23. Ambulanssi kaartaa päivystyksen ovien eteen. Kuljettajana toiminut ensihoitaja avaa takaovet. Takaosassa toinen ensihoitaja sulkee tippaletkun ja laskee nestettä puolillaan olevan pussin potilaan syliin. Paarit vedetään ulos ambulanssista. Paareilla makaa nuori mies, joka on tuettuna tyhjiöpatjalle. Kanyyli on kiinnitettynä vasempaan käteen.
” 31- vuotias, perusterve mies. Tippunut kotonaan omaa kattoremonttia tehdessään noin kahden metrin korkeudesta. Loukannut selkää ja yläraajaa. Vasemmassa olkavarressa ollut selkeä virheasento, joka reponoitu kohteessa. Selän kipu paikallistuu alaselkään ja estää liikkumisen. VAS ollut 9. Iv-yhteys avattu klo 15.10, lääkitty Oxanest 6 mg, VAS laskenut 3. Ringer acetat 500ml tippuu. Potilas tuettu tyhjiöpatjalle. Ei säännöllistä lääkitystä käytössä. Vitaalit ok. Orientoituu aikaan ja paikkaan. Puoliso tietoinen siirrosta.”
Kun potilas tuodaan ambulanssilla päivystykseen, triage-hoitaja vastaanottaa ambulanssihenkilökunnalta raportin, josta selviää mm. miksi potilas on tuotu ja millainen vointi hänellä on tullessa. Voinnin ja hoidon aloituksen kannalta oleelliset tapahtumatiedot ja mittaus-arvot (esim. RR, Spo2, pulssi, lämpö, HT…) ja se, onko voinnissa tapahtunut muutoksia mahdollisen hoidon ansiosta tai matkan aikana. Ambulanssilla päivystykseen kuljetetut potilaat eivät ole ohituskaistalla muihin päivystysasiakkaisiin nähden, vaan heidät hoidetaan tilanteen vaatimassa järjestyksessä.
Triage-hoitaja tekee ensihoidon kertomuksen perusteella potilaasta TRIAGE-arvion eli hoidontarpeen arvion ja kiireellisyysluokituksen. Hoitaja tervehtii potilasta ja avustaa ensihoitajia siirtämään potilaan sairaalavuoteelle ja ohjaa ensihoitajia viemään potilaan operatiiviselle osastolle.
Mikä TRIAGE?
TRIAGE = hoidon tarpeen arviointi. Kun potilas saapuu päivystykseen, hänen hoidon tarpeensa määritellään. Määritelmään käytetään triage-luokitusta, joka pitää sisällään luokitukset A-E. Hoidon tarpeen arvioinnin tarkoituksena on pyrkiä seulomaan kaikkien päivystykseen hakeutuneiden seasta ne potilaat, jotka tarvitsevat kiireellisiä tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä joita ei voida siirtää. Saapumisjärjestyksellä ei ole merkitystä, vain sillä kuinka kiireellistä hoitoa kunkin potilaan oireet ja vammat vaativat.
A = hätätilapotilas, hoito aloitettava viipymättä
B = hoito aloitettava lähes välittömästi, eli 10-30 minuutin sisällä
C = päivystyksellistä hoitoa vaativat sairaudet ja vammat, noin 60 minuuttia
D = kiireettömät päivystyksellistä hoitoa vaativat sairaudet ja vammat, ei ohjeellista odotusaikaa, pyritään hoitamaan kahden tunnin kuluessa
E = ei tarvetta päivystykselle, ohjataan ei-päivystyksellisten terveyspalveluiden piiriin
KYSYMYS: Mihin triage-luokkaan kyseinen murtumapotilas kuuluu ja miksi?
Päivystyksessä selvitetään potilaan perustiedot ja tehdään hoidon tarpeen arviointi. Hoidon tarpeen arvioinnilla selvitetään, tarvitseeko potilas välitöntä päivystyshoitoa, muuta kiireellistä hoitoa, kiireetöntä hoitoa, vai eikö potilas tarvitse hoitoa ollenkaan. Tarvittaessa potilas ohjataan tarkoituksenmukaisempaan hoitopaikkaan.
Jos arvioidaan potilaan tarvitsevan välitöntä päivystyksellistä hoitoa, tehdään hoidon kiireellisyys arvio, jolloin päivystyshoitoa tarvitsevasta asiakkaasta tehdään nk.triage-arvio. Tämän jälkeen potilas hoidetaan tarvittaessa päivystyksessä ja tämän jälkeen ohjataan eteenpäin päivystyksessä suunnitellun hoitoprosessin mukaisesti.
Yhä useammin potilaiden hoitoprosessi alkaa päivystyksestä, ja sillä on yhä kasvavan suuri rooli potilaiden hoidon mielekkään ja tarkoituksenmukaisen organisoinnin onnistumisessa.
Oikein ja järkevästi suunnitellun ja organisoidun hoitopolun hyötyjä ovat mm. nopeus, tehokkuus ja kustannus säästöt.
Kiireellisen hoidon antamisesta ja päivystyksen järjestämisestä säädetään laissa ja asetuksissa:
Tuki-ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisin kipua aiheuttava sairausryhmä, sekä yleisin sairauslomapäivien syy. TULES -vaivat ovatkin yleinen päivystykseen hakeutumisen syy. Esim. KYS:n traumatologian ensiavussa tule- vaivojen vuoksi hoitoon hakeutuneita päivystyspotilaita on noin 5500/vuosi.
Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin lukeutuvat mm. pehmytkudosvammat- ja tulehdukset, luunmurtumat, selkäongelmat, nivelsairaudet, hermo-, verisuoni- ja jännevammat, ihon tapaturmavammat, palo- ja paleltumavammat, luu- ja sidekudosvammat ym. Liikunta- ja tukielinten vammat syntyvät tavallisesti putoamisen, kaatumisen, iskun tai iskeytymisen seurauksena.
Tules-vaivat vaativat usein leikkaushoitoa. Sairaaloiden leikkauksista noin joka neljäs on TULES peräisiä vaivoja. esim. KYS:issä jopa kolmasosa kaikista leikkauksista liittyy tuki- ja liikuntaelimistöön. TAYS:issa suurin yksittäinen potilasryhmä TULES-vaivoista ovat lonkkansa murtaneet vanhukset. Leikkaushoidon lisäksi tules-vaivoja voidaan hoitaa fysio- ja toimintaterapialla, sekä lääkkeillä.
Tule-sairauksien merkittävimpiä riskitekijöitä: Ylipaino, liikunnan vähäisyys, työhön liittyvä liiallinen tai virheellinen fyysinen kuormitus, tapaturmat, ravintotekijät, runsas alkoholin käyttö, tupakointi, estrogeenin puute, työn psyykkiset kuormitustekijät, vireyttä ja tarkkaavaisuutta heikentävät tekijät esim. univaje, yleinen terveydentila.
TULES -potilaan HOITO – MONIAMMATILLISTA YHTEISTYÖTÄ
TULES -potilasta hoidetaan usein moniammatillisesti ja potilas voi sairautensa/vaivansa vuoksi kohdata hoitoketjunsa aikana useita eri ammatin edustajia, kuten terveyskeskuslääkäri, työterveyslääkäri, ortopedi, fysiatri, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, sairaanhoitaja, lähihoitaja, kipsaaja, röntgenhoitaja, radiologi anestesiahoitaja, haavahoitaja, dermatologi etc.
Hoitoon hakeutuminen
Akuutissa tuki- ja liikuntaelinvaivassa potilas voi ottaa yhteyttä oman terveyskeskuksen ajanvaraukseen, ellei kyseessä ole trauma (murtuma, putoaminen, kaatuminen), tällöin on syytä hakeutua päivystykseen itse tai tarpeen mukaan soittaa ambulanssi. Pidempään jatkuneissa TULES- vaivoissa terveyskeskuslääkäri arvioi fysioterapian tarpeen ja tekee lähetteen.
Fysioterapian suoravastaanotto: Terveyskeskuksissa, joissa on fysioterapeutin suoravastaanotto, arvioi sairaanhoitaja tilanteen puhelimitse ja varaa potilaalle tarvittaessa ajan fysioterapeutille 1-3 vrk kuluessa. Vastaanotolla fysioterapeutti tutkii ja arvioi potilaan tilanteen, antaa ohjeet kipujen omatoimiseen hoitamiseen, toimintakyvyn parantamiseen ja vaivojen ennaltaehkäisyyn tai ohjaa tarvittaessa jatkohoitoon.
Kipsin tai muun tuen poiston yhteydessä potilas saatetaan toimipaikasta riippuen ohjata fysioterapeutin vastaanotolle. Tällöin fysioterapia on kontrolliluonteista ja omatoimista harjoittelua tukevaa.
Tules -potilaan asema ja oikeudet
Eduskunnassa 2007 laaditussa kansallisessa TULE-ohjelmassa tehtiin seuraavia ehdotuksia tule-sairaiden ja -vammaisten henkilöiden aseman vahvistamiseksi, etenkin terveyden- ja sosiaalihuollon asiakkaina:
1. Kaikille tule-sairaille ja -vammaisille henkilöille turvataan tasapuolinen kohtelu hoidossa, kuntoutuksessa ja sosiaaliturvassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on mm. edistettävä vaikuttavien hoitomenetelmien tasa-arvoista saatavuutta.
2. Potilaille turvataan oikeudet riittävään osallistumiseen heitä itseään koskevaan päätöksentekoon ja tiedonsaantiin heitä koskevien päätösten perusteluista
3. Kuntoutuksen suunnitteluun ja yhteistyöryhmiin otetaan mukaan tule-asiakkaat
4. Sosiaali- ja vammaispalvelujen saatavuus saatetaan lakien määräämälle tasolle
5. Potilasturvallisuutta edistetään kehittämällä terveyspalvelujen antamista koskevia säädöksiä ja selvittä- mällä asiaa koskevan lain tarpeellisuus.
6. Osasairauslomamahdollisuutta kehitetään kerää- mällä järjestelmällisesti tietoja ja kokemuksia sen toteutumisesta ja vaikutuksista ja tekemällä niiden perusteella kehittämisaloitteita.
7. Kivun vähentämistä koskevan hoitotakuun toteutumista seurataan
8. Apuvälineiden riittävä, tarpeita vastaava ja tasa-arvoinen saatavuus varmistetaan
Potilas on ehtinyt odotella osastolla noin 25 minuuttia. Vihdoin yksi hoitaja tulee tekemään hänelle tutkimuksia.
”Hei. Ottaisin teiltä muutamia mittauksia tässä ensimmäisenä. ” Kertoo hoitaja ja kyselee samalla potilaan vointia. Hoitaja kertoo potilaalle mitä mittauksia ottaa ja saatuja arvoja ja kirjaa kaiken tarkasti lomakkeelle.
Näitä tutkimuksia kutsutaan vieritutkimuksiksi.
Vieritutkimukset
Vieritutkimus POCT = point-of-care test, eli potilaan vierellä tehdyt, erilaiset laboratoriotutkimukset, jotka tehdään hoitoyksikössä. Näitä tutkimuksia ovat esim. verenpaine, pulssi, B-gluk., CRP, EKG, PEF, alko ja virtsasta testiliuskoilla tehtävät näytteet.
Hetken päästä, ensimmäisen hoitajan lähdettyä toinen hoitaja tulee potilashuoneeseen mukanaan opiskelija, sekä kärry, joka on täynnä erilaisia putkiloita, neuloja ja muita näytteenottovälineitä.
”Lääkäri on määrännyt otettavaksi verikokeita, sopiiko jos opiskelija ottaa näytteet?” kysyy hoitaja.
”Sopiihan tuo, mitäs näytteitä otetaan?” vastaa potilas.
”PVK, CRP ja La tässä vaiheessa ja tarvittaessa otetaan sitten muita myöhemmin.”
Hoitaja kertoo toimenpiteen aikana potilaalle, mitä otettavat kokeet ovat.
Laboratoriotutkimukset
Pvk = perusverenkuva, mittaa veren punasolujen, valkosolujen sekä verihiutaleiden määrää, kokoa ja osuutta
CRP = Tulehdusarvo
La, Lasko, B-La = arvo suurenee bakteerien aiheuttamissa tulehduksissa ja sidekudossairauksissa, sekä kudosvaurioissa.
S-Ca = Kalsium, kun selvitetään luuston sairauksien diagnostiikkaa
AFOS = alkalinen fosfataasi, eli maksasoluissa toimiva entsyymi. Joissakin luusairauksissa AFOS-arvo voi suurentua (mm. aikuisten osteomalasia eli ”luun pehmenemistauti”).
testosteroni miehiltä
Edellä mainituilla laboratoriokokeilla poissuljetaan sekundaarisen osteoporoosin mahdollisuus.
Opiskelija valmistelee potilaan ja tarvikkeet näytteenottoa varten.
Verikokeita otettaessa on tärkeää kiinnittää huomiota aseptiikkaan, sekä siihen että oikeat näytteet otetaan oikealta potilaalta. Jotta näytteet eivät sekaantuisi, tulee näytteenottoputkeen kiinnittää potilaan henkilötiedot välittömästi näytteenoton jälkeen. Mikäli potilaan kädessä on IV-yhteys, verinäyte otetaan toisesta kädestä. Näytepaikka puhdistetaan, ja näyte otetaan puhtailla välineillä. Käytetyt neulat laitetaan särmäjätteeseen.
Toimenpide kohta kohdalta:
Ihon desinfektio
Varaa kaikki tarvikkeet valmiiksi.
Valmistele potilas niin, että hänellä on hyvä asento ja kerro hänelle mitä toimenpiteessä ollaan tekemässä.
Mitä tarvikkeita tarvitset?
Ihon puhdistamaan soveltuvia taitoksia, tai valmiita sykeröitä ja kuppi.
Desinfektioaine A12t
Tehdaspuhtaat käsineet ja pesupihdit
Tarvittaessa suoja-alustaksi/kosteussuojaksi kroonikkovaippa
-Desinfioi kädet ja pue suojakäsineet -Pyyhi erite pois ja laita pyyhe roskiin -Kaada puhtaalla käsinekädellä eritetahradesinfektioainetta tahra-alueelle -Pyyhi tahra-alue kuivaksi ja laita pyyhe roskiin -Riisu suojakäsineet roskiin ja desinfioi kädet
Käsihygienia
Käsien hygieniasta huolehtiminen on keskeinen osa aspetiikkaa ja hoitotyötä. Huolehdi, että käsien iho on ehjä (hoida mahdolliset ihorikot kuntoon), pidä kynnet lyhyinä, älä käytä kynsilakkaa, rakenne- tai geelikynsiä. Älä käytä hoitotyössä käsikoruja, sormuksia, kelloja ja pidä hihat maksimissaan kyynärpäähän asti.
Kädet desinfioidaan aina ennen ja jälkeen potilaskontaktin, ennen suojakäsineiden pukemista ja niiden riisumisen jälkeen, ennen kuin kosketaan puhtaisiin hoito- ja tutkimusvälineisiin, osastolle mennessä ja sieltä lähtiessä. Tarvittaessa kädet pestään vedellä ja saippualla (jos kädet tuntuvat likaisilta, wc-käynnin yhteydessä, kun hoidetaan potilasta, jolla on tai epäillään tarttuvaa ripulia, töihin mennessä ja sieltä lähdettäessä).
Pientoimenpiteissä, joissa rikotaan ihoa tai limakalvoja, tai asetetaan elimistöönvierasesineitä, ja toimenpiteitä jotka tehdään leikkaussalin ulkopuolella, täytyynoudattaa erityisen tarkkaa aseptista työotetta.
Iho desinfioidaan niin, että desinfektioalue on riittävän suuri, eli puhdistetaaniho laajalta alueelta, ei ainostaan toimenpidekohdasta. Edetään aina puhtaasta likaiseen, oletetun pisto- tai viiltopaikan kohdalta ja huomioidaan mihin päin on valumissuunta. Ihoalue pyyhitään kolme kertaa niin, että desinfektioaluettapienennetään joka kerralla, eli aloitetaan laajalta alueelta ja kolmannella kerrallapyyhitään pienin alue. Iho desinfioidaan juuri ennen toimenpidettä ja vakutusaikaon desinfektioaineen kuivumisaika. Ihon pitää antaa kuivua kokonaan ennen toimenpiteen aloittamista, ennen kuin steriilejä liinoja kiinnitetään ja toimenpide aloitetaan.
Erilaisia suojaimia tilanteen vaatimuksien mukaan on: suojakäsineet, kertakäyttöinen suojatakki tai esiliina, kirurginen suu-nenäsuojus (käytetään aina kun tehdään toimenpiteitä steriileille alueille), hiussuojus (erittäin korkean hygieniavaatimuksen täyttävät toimenpiteet, esim. keskuslaskimokatetrin laittaminen).
Näillä tavoilla estetään mikrobien siirtyminen potilaasta työntekijään ja toisinpäin, sekä toisiin potilaisiin. Mikrobit eivät näin pääse leviämään myöskään hoitovälineiden tai hoitoympäristön kautta toisiin potilaisiin tai työntekijöihin. Ohjeiden noudattaminen suojaa potilaita ja hoitajia mikrobitatartunnoilta ja infektioilta. Nämä asiat ovat terveydenhuollossa jokapäiväisiä ja kaiken a ja o.
”Kiitos, kohta teitä tullaankin hakemaan röntgeniin.”
Toinen hoitaja tuleekin pian hakemaan potilasta röntgenkuvauksiin.
”Eli otetaan vasemman olkavarren, sekä lannerangan natiiviröntgen kuvat.” toteaa röntgenhoitaja tervehdittyään potilasta ja tätä tuovaa hoitajaa ja tarkistettuaan potilaan henkilötiedot.
Röntgen kuvantamismenetelmänä
Röntgen -kuvauksessa kuvattava kohde altistetaan elektromagneettiselle säteilylle ampumalla säteitä röntgenputkesta. Röntgensäteet läpäisevät pehmytkudokset eli lihakset, jänteet, ihon, suonet ja hermot,sekä sisäelimet ja päätyvät sitten radiografiselle taustalevylle. Röntgeniä käytetäänkin ensisijaisesti luuston kuvaamiseen. Röntgenkuvaus onkin paljon käytetty ja hyödytty kuvantamismentelmä murtumien ja dislokaatioita tutkittaessa. Röntgeniä hyödynnetään kuvantamismenetelmänä myös luuston sairauksissa.
Kuvia otetaan yleensä vähintään kaksi. Tällöin niiden kuvakulmien tulee olla kohtisuoraan toisiinsa nähden.
Lantionalueen ja olkavarren röntgen: Lantion röntgenkuvalla saadaan selvitettyä, onko potilaalla lantiorenkaassa murtumia. Tämän mahdollisuuden poissulkeminen on tärkeää, sillä lantion alueen murtumiin saattaa liittyä, vammamekanismin suuruudesta riippuen merkittäviäkin verisuonivammoja ja henkeä uhkaavia verenvuotoja. Olkavarren röntgen kertoo mahdollisesta murtumasta.
Potilaan valmisteleminen röntgen -tutkimukseen
Ennen tutkimuksia, tulee potilas valmistella hyvin. Hänelle tulee antaa tietoa siitä, miksi tutkimus tehdään, mitä se pitää sisällään ja mitä tutkimuksen aikana tehdään. Hänet ohjeistetaan siitä, miten tutkimuksen aikana tulee olla ja kerrotaan kuinka kauan tutkimus suurin piirtein kestää. Ohjeistuksen jälkeen tulee varmistaa se, että potilas on ymmärtänyt ja antaa mahdollisuus kysymyksiin, jos sellaisia on herännyt.
Röntgentutkimuksen aikana potilaalla tulee olla ohuet vaatteet, eivätkä ne saa sisältää metalleja. Myös korut, kellot yms. pitää riisua pois.
”Kiitos, nämä onnistuivat oikein hyvin. Selvä murtumahan tuossa olkavarressa näkyy, mutta lähetetään nämä nyt lääkärille, niin hän katsoo ne paremmin ja tulee sitten kertomaan niistä teille.” sanoo röntgenin hoitaja.
Potilas viedään takaisin potilaspaikalleen ja tämä jää jälleen odottelemaan lääkäriä.
Vihdoin lääkäri tulee potilashuoneeseen kertomaan tuloksia.
”Terve, olen hoitava lääkärinne.Meillä olisi tässä teidän laboratoriokokeiden tulokset, sekä röntgenkuvat. Kuvissa näkyy selvästi vasemman olkavarren siistireunainen murtuma. Reponointi onnistui ensihoidon toimesta erinomaisesti ja luun päät ovat hyvin vastakkain. Murtuma hoituu siis ilman leikkausta, mutta kipsaus siihen täytyy tehdä. Hoitaja vie teidät pian kipsaajan luokse ja tämä kertoo sitten kipsin hoito-ohjeet. Alaselässä ei röntgen kuvissa näy mitään poikkeavaa tällä hetkellä, joten hoidetaan nyt pääasiassa kipua ja tarvittaessa otetaan uudet kuvat jos kipu ei helpota, ettekä pääse liikkeelle. Laboratoriokokeissa ei näy mitään poikkeavaa. Joka tapauksessa, jäätte osastolle siksi aikaa, että omatoiminen liikkuminen sujuu. Miltäs tämä kuulostaa? Olisiko teillä kysyttävää?”
Potilas kiittelee tiedoista ja on tyytyväinen näihin tietoihin.
”No niin, minä kirjaan nämä tiedot ja raportoin myös hoitajille, sekä välitän tiedot fysioterapeutille, hän tulee teitä huomenna tapaamaan.”
Yleissääntönä on pidetty, että sitä mitä ei ole kirjattu, ei ole tapahtunut. Tarkalla ja asianmukaisella kirjaamisella kaikki potilaan hoitoon osallistuvat tahot saavat riittävästi tietoa potilaan tilasta ja aikaisemmasta hoidosta, sekä hoitoon reagoimisesta. Kirjaamisen tärkeys korostuu potilasta siirrettäessä, sekä vuoron vaihdoissa. Tällöin kirjattu tieto on raportoinnin lisäksi pohja potilaan hoidon jatkumiselle, sekä potilasturvallisuudelle. Potilas voi tarvita myöhemmin jatkohoitoa, ja tällöin tehdyt kirjaukset toimivat pohjana hoidon jatkosuunnittelulle. Kirjaukset toimivat myös jälkikäteen ainoana pätevänä dokumenttina siitä, miten potilasta on hoidettu, esimerkiksi tilanteessa, jossa potilas on tyytymätön hoitoonsa ja tekee valituksen.
Potilaan siirtyessä, esimerkiksi päivystyksestä jatkohoitoon, tulee kiinnittää erityistä huomiota raportointiin ja kirjaamiseen. Tiedonkulun katkeamin ja väärinymmärrykset, sekä heikko kommunikointi ovat yleisiä syitä erilaisille haittatapahtumille. On tutkittu, että jopa 70% haittatapahtumia yhtenä osasyynä on ollut joko tiedonkulun katkeaminen tai huono kommunikaatio. Näitä haittatapahtumia pyritään välttämään yhtenäisellä kommunikoinnilla ja tseklistoilla, kuten ISBARin mukaisella raportoinnilla, CRM:llä, sekä tarkalla, yhdenmukaisella ja tarkoituksenmukaisella kirjaamisella. CRM:ää hyödyntäen saadaan kommunikaation rutiinia, sekä pidetään yllä tilannekuvaa, jaetaan tehtäviä optimaalisesti ja käytetään saatavilla olevat resurssit hyödyksi maksimaalisesti. ISBAR:in mukainen raportointi on yleisesti käytössä oleva tapa, jolla raportointi voidaan suorittaa nopeasti, yhdenmukaisesti ja informatiivisesti, mutta kuitenkin tehokkaasti ja tarkasti. Myös erilaisten tsekkilistojen käyttö niin hoidossa kuin raportoinnissakin on yleistynyt terveydenhuoltoalalla jatkuvasti. Raportin antajan tulee kiinnittää huomiota selkeäkielisyyteen ja antaa mahdollisuus myös tarkentaviin kysymyksiin, sekä varmistaa raportin vastaanottajan mahdollisuus keskittyä annettuun raporttiin mahdollisimman häiriöttömässä tilassa.
Esimerkki käytössä olevasta sairaalan päivystyksen tseklististä potilaan siirtyessä:
Päivystyksen toimenpiteet ja lääkitykset, tutkimustulokset
Siirron syy, ajankohta
Lääkärin määräykset, jatkohoidon ohjeet, hoitosuunnitelma
Kanyylit, katetrit, yms.
Fyysinen & psyykkinen tila, kivut
Varmista merkinnät koneelle, EFORM & MIRANDA
Siirrosta ilmoitettu omaisille
Kysyttävää?
Salassapitovelvollisuus ja tietosuoja
Tietosuoja
EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen GDPR
terveydenhuoltolaki
laki sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten asiakirjojen käsittelystä
erikoissairaanhoitolaki
mielenterveyslaki
henkilöstölaki/tietosuojalaki
laki- ja asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä
laki potilaan asemasta ja oikeuksista
sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista
arkistolaki
Salassapitovelvollisuus
Potilasasiakirjoja voidaan käyttää esimerkiksi hoidon laadun varmistamiseen ja potilaan hoidon järjestämiseen, suunnitteluun, toteuttamiseen ja seurantaan, toiminnan tilastointiin, laskutukseen, opetukseen ja tieteelliseen tutkimustoimintaan. Potilasasiakirjat ovat salassapidettäviä asiakirjoja, joten niitä tai niiden kopioita ei saa luovuttaa ulkopuolisille, eivätkä ne saa olla muutoinkaan sivullisten nähtävissä tai käytettävissä. Tämä pätee myös sähköisissä järjestelmissä olevaa tietoa.
Laki kieltää myös passiivisen tietojen luovuttamisen, eli potilasasiakirjoja ei saa jättää sellaiseen paikkaan, josta joku hoitoon liittymätön henkilö voi ne nähdä. Kaikilla terveydenhuollon ammattihenkilöillä on salassapitovelvollisuus, joka säilyy myös ammatinharjoittamisen loppumisen jälkeen. Sama salassapitovelvollisuus koskee myös harjoittelijoita.
Salassapidettäviä tietoja saa luovuttaa vain potilaan omalla nimenomaisella suostumuksella, tai joillakin poikkeuksilla poliisille. Velvollisuus tietojen luovuttamisesta poliisille syntyy, mikäli kyse on oikeuslääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä, tai kyse on esitutkinnasta, jossa ankarin säädetty rangaistus on 6 vuotta vankeutta. Näissä tapauksissa tulee antaa tiedot, jotka oleellisesti liittyvät tutkittavaan asiaan. Lisäksi poikkeuksena ovat pienet lapset, joiden huoltajilla on oikeus saada tietoa lapsestaan. Lisäksi ilmoitusvelvollisuus sosiaaliviranomaisille syntyy, mikäli epäillään lastensuojelurikosta tai on tarve tehdä huoli-ilmoitus. Näissäkään tapauksissa ei kuitenkaan voida luovuttaa kuin hyvin rajallinen määrä tietoa.
Lisäksi joissakin tapauksissa on säädetty, että tietyt tahot saavat pyytää oleellisesti hoitamaansa asiaan liittyviä tietoja:
”Valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus, Potilasvahinkolautakunta, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos, huoltotoimintaa tai sairaanhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai laitos sekä apteekki ovat Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta annetun lain perusteella velvollisia pyynnöstä antamaan maksutta Valviralle laissa määrättyjen säädettyjen tehtävien hoitamiseksi tarpeelliset ilmoitukset, selitykset ja selvitykset sen estämättä, mitä salassapitovelvollisuudesta säädetään. Viranomaisella, yhteisöllä ja laitoksella sekä apteekilla on salassapitosäännösten estämättä oikeus ilman Valviran pyyntöäkin ilmoittaa virastolle seikasta, joka voi vaarantaa asiakas- tai potilasturvallisuutta.”
Perusterveellä, nuorella ihmisellä murtuma syntyy vain ulkoisen voiman johdosta. Yleisiä syitä ovat erilaiset tapaturmat, kuten putoamiset, kaatumiset, liikuntaan liittyvät tapaturmat ym. Ikääntyneemmillä ihmisillä osteoporoosi edesauttaa murtumien syntymistä ja se voi syntyä jo pienestäkin kolhusta. Tyypillisin ikääntyneen murtuma on reisiluun kaulan murtuma. Lapsen luut puolestaan ovat pehmeitä ja murtuma voikin syntyä hyvin huomaamattomasti, sillä raaja voi usein myös näyttää ulkoisesti ehjältä.
Murtuman tyypillisiä oireita ovat kipu, turvotus, normaalista poikkeava liikkuvuus ja arkuus liikuteltaessa, sekä toisinaan voidaan havaita selvä virheasento murtuneessa raajassa.
Luunmurtumien yhteydessä ilmenee aina verenvuotoa, joka tulee huomioida hoidossa (ulkoinen ja/tai sisäinen). Mitä suurempi luu murtuu, sen suurempaa on verenvuoto. Sääriluun murtumassa verta voi vuotaa n. puoli litraa, kun puolestaan lantion murtumassa jopa 3 litraa.
Murtuman yhteydessä voivat vaurioitua myös lihakset, verisuonet, luuydin, hermot ja nivelsiteet.
Murtumat voidaan jakaa karkeasti kahteen päätyyppiin; avo- ja umpimurtumiin. Avomurtumassa iho rikkoutuu ja luun päät työntyvät ulos, umpimurtumassa iho pysyy ehjänä.
Murtumat voidaan jaotella myös tarkemmin murtumatyypin mukaan: poikki-, viisto-, kierre-, pirstaleinen, kompressio-, pajunoksa-, perhos- ja/tai kaksoismurtumiin.
Tai syntytavan mukaan: suora väkivalta, epäsuora väkivalta, repeämismurtuma, rasitusmurtuma, patologinen murtuma etc.
Myös seuraavia luokitteluja käytetään: dislokoitunut, dislokoitumaton, impaktoitunu ja epästabiili.
Murtumat paranevat vaiheittain. Aluksi luussa on murtuman jäljiltä verenvuotoa. Ensimmäisessä vaiheessa magrofagit puhdistavat fagosytoimalla mm. hyytyneen veren ja mahdolliset luunsirut. Pehmytkudos puhdistuu vähitellen ja osteoblastien aktivoitumisen myötä syntyy pehmeä kallus. Verisuonet muodostuvat alueelle uudestaan. Suonien uudelleenmuodostumisen myötä toinen vaihe voi alkaa. Osteoblastit alkavat korvaamaan pehmeää kallusta muodostaen kovempaa säieluuta. Toisen vaiheen päättyessä murtuma on luutunut umpeen säieluulla, tätä sanotaan kovaksi kallukseksi. Kolmannessa vaiheessa osteoblastit ja osteoklastit korvaavat säieluun kokonaan lamerraaliluulla ja luu saavuttaa murtumaa edeltäneen vahvuuden.
Ikä vaikuttaa luun paranemisnopeuteen. Nuorilla murtumat paranevat nopeammin. Luu paranee myös nopeammin, jos luukalvo on säilynyt ehjänä.
Esimerkki putkiluun paranemisnopeudesta:
hematoomavaihe 1 vko
induktiovaihe 1-3 vko
pehmeän uudisluun vaihe 3-6 vko
kovan uudisluun vaihe 6-12 vko
remodelling vuosia
KYSYMYS: Mistä tunnistat reisiluun murtuman? Ensiapu?
OLKAVARREN MURTUMA:Kipsauksella hoidettava. Asentohoito ja lääkitys. Kylmä/ kuuma. Tuettuna tyynyyn/ peittoon. Ranne. kaulasidos. Ei kolmioliinaa. Raaja tuetaan mahdollisimman hyvään kohoasentoon tyynyjen avulla ja sormien väriä, lämpöä ja tuntoa seurataan. Kylmähoito ja hyvä kivunhoito helpottavat oloa.
KIVUN HOITO: Lääkärin määräämä lääkitys. Riippuen potilaan kokemasta kivusta. Joillekin riittää mahdollisesti vain Burana ja Panadol. Toinen tarvitsee iv- lääkityksenä esim. Oxynorm. Kuitenkin riittävä, yleensä suonensisäinen lääkitys.
LÄÄKE- JA NESTEHOITO: Elimistön kuivumisen estämiseksi. Yleensä ensihoidon aloittamana.
RAVITSEMUS: Leikkaushoitoa vaativan potilaan tulee olla syömättä ja juomatta. Muutoin hoitajan tehtävänä huolehtia ravinnosta.
HAPENSAANTI: Riittävä saturaatio. 96% ->
PAINEHAAVOJEN EHKÄISY: Kyseinen potilas ei todennäköisesti tule tässä ajassa kärsimään painehaavoista, kunhan asentoa vaihdetaan itsenäisesti tai avustettuna tarpeeksi usein. Tulee ottaa huomioon vanhus- ja liikuntaesteisillä potilailla. Ja jo mahdollisesti niistä kärsivillä.
TAUSTATIEDOT: Selvitetään pääasiassa triagessa. Edelliset hoitokerrat, sairaudet, allergiat, lähiomaiset.
TOIMINTAKYKY: Kykeneekö ja pärjääkö kotona? Millaiset asuinolot? Kykeneekö vamman aiheuttamien hoitotoimenpiteiden vuoksi esim. kulkemaan rappuset ylös? Hissitön talo? Vaikka nuori ihminen, yksinasuva. Pärjääkö? Saako apuja kauppareissuun?
KOTIHOIDON PALVELUT? Lähinnä ikäihmisille, liikuntarajoitteisille. Potilaille/ asiakkaille, jotka eivät pärjää yksin. Joillakin alueilla myös kotisairaanhoito. Esim. mahdollinen iv- antibiotti.
HOITO-OHJEET: Kuntoutus vuodeosastolla tai potilaan kotiutuessa avoterveydenhuollossa. Kuntoutussuunnitelma yksilöllinen, tarjolla olevien palveluiden perusteella. Fysioterapeutti ohjaa oikeat kättä vahvistavat harjoitteet ja mahdolliset rajoitukset.
Osastolle jääneet: Lääkärin, tms. (esim. ortopedi, kipsaaja) antamat jatkohoito-ohjeet. Kokonaislääkitys, Sairaalajakson aikana tehdyt lääkemuutokset. Haavan paraneminen, Mahdolliset komplikaatiot. Voimakkaan kipulääkityksen lopettaminen 1-3 viikon kuluessa. Kuntoutumisen eteneminen osastolla, kuin myös kotona.
KONTROLLIKÄYNTI: Leikkaushoidon jälkeen kontrollit tapahtuvat joko kirurgian poliklinikalla tai oman kunnan terveyskeskuksessa. Sairasloman kesto on useita viikkoja.
Kipsihoito
Kipsaus on lääketieteellinen hoitomenetelmä, jolla hoidetaan pääasiassa luunmurtumia. Kipsaamalla pyritään rajoittamaan tai kokonaan estämään liike murtuneessa luussa/raajassa. Kipsejä valmistetaan perinteisestä kalkkikipsistä, lasikuidusta, muovista tai puusta.
Viime päivien ajan potilaan luona on käynyt väkeä tasaisin väliajoin. On käynyt lähihoitajia, sairaanhoitajia, lääkäreitä, fysioterapeutti etc. Kipulääkityksestä ja ruuan saamisesta on huolehdittu erinomaisesti, fysioterapeutin kanssa on tehty liikehoitoja ja saatu kotiin kirjalliset jumppaohjeet. Selästä ei löydetty murtumaa ja potilas pääsee jo omatoimisesti kävelemään lyhyitä matkoja, kuten vessaan ja takaisin.Potilaskin kokee saaneensa hyvää hoitoa. Lääkäri on juuri käynyt kertomassa, että potilas pääsee tänään kotiin.
Hyvä hoito -sääntö vai poikkeus?
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista määrittelee oikeudelliset periaatteet potilaiden kohtelemisesta. Jokaisella potilaalla on oikeus saada hyvää, asiallista ja kunnioittavaa kohtelua asioidessaan terveydenhuollossa. Potilaan ihmisarvoa, vakaumusta ja yksityisyyttä tulee kunnioittaa ja yksilölliset tarpeet, äidinkieli ja kulttuuri tulee huomioida mahdollisuuksien mukaan. Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään hoitoon.
Hoitajan työtä ohjaavat myös mm. eettiset periaatteet:
Hoitajan työskentelyä ohjaavat myös arvot. Arvot ovat joko hoitajan omia, tärkeiksi kokemansa arvoja, joiden mukaan hän toimii, mutta myös työpaikalla on omat arvot, jotka säätelevät toimintaa.
Filosofi Erik Ahlman jaottelee kirjassaan Kulttuurin perustekijöitä arvot yhdeksään eri luokkaan ja filosofi Ilkka Niiniluoto lisää Ahlmanin jaotteluun kaksi luokkaa. Näistä poimittuna hoitotyöhön oleellisesti liittyvät arvot.
Vitaaliset arvot: elämä (kaikilla on oikeus hyvään ja ihmisarvoiseen elämään), terveys (kaikilla on oikeus tasapuolisesti terveydenhuollon palveluihin ja mahdollisimman hyvään hoitoon) ja tahto (jokaisella on oikeus omaan tahtoon ja oikeus määritellä, muodostaa ja ilmaista oma tahtonsa ja tätä tulee kunnioittaa)
Tiedolliset arvot: totuus ja tieto (kaikilla on oikeus oikeaan ja totuudenmukaiseen tietoon omaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa)
Uskonnolliset arvot: usko (ihmisen oikeus uskoa mihin ja harjoittaa uskontoa omalla toivomallaan tavalla niin kauan, kuin se ei vahingoita muita eikä toimita lain vastaisesti) ja toivo (oikeus toivoa asioita, parempaa huomista, parempaa terveyttä jne. Hoitajan tehtävä on myös vahvistaa tätä ja antaa potilaalle toivoa)
Sosiaaliset arvot: altruismi (hyvän hoitajan ominaisuus, asettaa muut itsensä edelle), ystävyys (myöskin hyvän hoitajan ominaisuus: suhtautuu kaikkiin potilaisiin ystävällisesti), rakkaus (lähimmäisen rakkaus), vapaus (oikeus vapaaseen elämään, tämä monelle maahanmuuttajalle tärkeä arvo. Huomioitava esimerkiksi harkittaessa rajoitustoimenpiteitä sairaalassa jne), kunnia (otettava huomioon esimerkiksi kulttuurilliset erot), turvallisuus (jokaisella ihmisellä oikeus tuntea olevansa turvassa)
Oikeusarvot: oikeudenmukaisuus (kaikilla on oikeus saada samaa palvelua ja samanlaista huolenpitoa, ”reiluus”, kaikki samalla viivalla), ihmisoikeudet (Monet muut arvot voitaisiin sijoittaa ihmisoikeuksien alakäsitteeksi), tasa-arvo (kaikkia kohdellaan samalla tavalla), laillisuus (tätä ohjaavat lait ja asetukset, sekä hoitajan oma moraali, etiikka ja arvot)
Eettiset arvot: hyvyys (arvostus, potilaiden huomioiminen jne, hyvä yläkäsite muille arvoille), moraalinen oikeus (moraalin kannalta katsottuna oikeutettu asia)
Egologiset: omanarvontunto (jokaisella itsellään, ihmisen kokemus ja tietoisuus omasta arvostaan. Potilaan omanarvontuntoa tulee tukea ja vahvistaa)
KYSYMYS: Mitkä kolme arvoa itse nostaisit tärkeimmiksi?
Potilas saa sairaalasta lähtiessään mukaan vielä kipsin hoito-ohjeet, sekä ajat kontrollikuvia ja kipsin poistoa varten. Myös fysioterapeutin kanssa on sovittu aika kuntoutumista edistämään.
Vaimo saapuukin jo hakemaan puolisoaan. ”Kiitos ja näkemiin nyt sitten!” Sanoo potilas lähtiessään. ”Kiitos, näkemiin! Ja hyviä vointeja!” Vastaa hoitaja ja jää kirjaamaan potilaan loput tiedot ja kirjaa hänet ulos sairaalasta. ”Potilas kotiutunut 30.1.2020, klo 14:20.”
KYSYMYS: Jos sinä olisit kyseinen potilas, tekisitkö jostain asiasta valituksen, miksi?
:max_bytes(150000):strip_icc()/GettyImages-665240441-656b4b49d62d4e1ab29daf56a08543f2.jpg)
