Potilas on ehtinyt odotella osastolla noin 25 minuuttia. Vihdoin yksi hoitaja tulee tekemään hänelle tutkimuksia.
”Hei. Ottaisin teiltä muutamia mittauksia tässä ensimmäisenä. ” Kertoo hoitaja ja kyselee samalla potilaan vointia. Hoitaja kertoo potilaalle mitä mittauksia ottaa ja saatuja arvoja ja kirjaa kaiken tarkasti lomakkeelle.
Näitä tutkimuksia kutsutaan vieritutkimuksiksi.
Vieritutkimukset
Vieritutkimus POCT = point-of-care test, eli potilaan vierellä tehdyt, erilaiset laboratoriotutkimukset, jotka tehdään hoitoyksikössä. Näitä tutkimuksia ovat esim. verenpaine, pulssi, B-gluk., CRP, EKG, PEF, alko ja virtsasta testiliuskoilla tehtävät näytteet.
Hetken päästä, ensimmäisen hoitajan lähdettyä toinen hoitaja tulee potilashuoneeseen mukanaan opiskelija, sekä kärry, joka on täynnä erilaisia putkiloita, neuloja ja muita näytteenottovälineitä.
”Lääkäri on määrännyt otettavaksi verikokeita, sopiiko jos opiskelija ottaa näytteet?” kysyy hoitaja.
”Sopiihan tuo, mitäs näytteitä otetaan?” vastaa potilas.
”PVK, CRP ja La tässä vaiheessa ja tarvittaessa otetaan sitten muita myöhemmin.”
Hoitaja kertoo toimenpiteen aikana potilaalle, mitä otettavat kokeet ovat.
Laboratoriotutkimukset
Pvk = perusverenkuva, mittaa veren punasolujen, valkosolujen sekä verihiutaleiden määrää, kokoa ja osuutta
CRP = Tulehdusarvo
La, Lasko, B-La = arvo suurenee bakteerien aiheuttamissa tulehduksissa ja sidekudossairauksissa, sekä kudosvaurioissa.
S-Ca = Kalsium, kun selvitetään luuston sairauksien diagnostiikkaa
AFOS = alkalinen fosfataasi, eli maksasoluissa toimiva entsyymi. Joissakin luusairauksissa AFOS-arvo voi suurentua (mm. aikuisten osteomalasia eli ”luun pehmenemistauti”).
testosteroni miehiltä
Edellä mainituilla laboratoriokokeilla poissuljetaan sekundaarisen osteoporoosin mahdollisuus.
Opiskelija valmistelee potilaan ja tarvikkeet näytteenottoa varten.
Näytteenotto
Verikokeita otettaessa on tärkeää kiinnittää huomiota aseptiikkaan, sekä siihen että oikeat näytteet otetaan oikealta potilaalta. Jotta näytteet eivät sekaantuisi, tulee näytteenottoputkeen kiinnittää potilaan henkilötiedot välittömästi näytteenoton jälkeen. Mikäli potilaan kädessä on IV-yhteys, verinäyte otetaan toisesta kädestä. Näytepaikka puhdistetaan, ja näyte otetaan puhtailla välineillä. Käytetyt neulat laitetaan särmäjätteeseen.
Toimenpide kohta kohdalta:
- Ihon desinfektio
- Varaa kaikki tarvikkeet valmiiksi.
- Valmistele potilas niin, että hänellä on hyvä asento ja kerro hänelle mitä toimenpiteessä ollaan tekemässä.
Mitä tarvikkeita tarvitset?
- Ihon puhdistamaan soveltuvia taitoksia, tai valmiita sykeröitä ja kuppi.
- Desinfektioaine A12t
- Tehdaspuhtaat käsineet ja pesupihdit
- Tarvittaessa suoja-alustaksi/kosteussuojaksi kroonikkovaippa
Aseptiikka
| Aseptiset työtavat | Työskentele aseptisen työjärjestyksen mukaisesti: -Etene puhtaasta likaiseen työvaiheeseen – jos poikkeat tästä, desinfioi kädet ja vaihda suojaimet työvaiheiden välissä. Poista ja desinfioi ympäristöön levinneet veri- ja eritetahrat välittömästi: -Desinfioi kädet ja pue suojakäsineet -Pyyhi erite pois ja laita pyyhe roskiin -Kaada puhtaalla käsinekädellä eritetahradesinfektioainetta tahra-alueelle -Pyyhi tahra-alue kuivaksi ja laita pyyhe roskiin -Riisu suojakäsineet roskiin ja desinfioi kädet |
Käsihygienia
Käsien hygieniasta huolehtiminen on keskeinen osa aspetiikkaa ja hoitotyötä. Huolehdi, että käsien iho on ehjä (hoida mahdolliset ihorikot kuntoon), pidä kynnet lyhyinä, älä käytä kynsilakkaa, rakenne- tai geelikynsiä. Älä käytä hoitotyössä käsikoruja, sormuksia, kelloja ja pidä hihat maksimissaan kyynärpäähän asti.
Kädet desinfioidaan aina ennen ja jälkeen potilaskontaktin, ennen suojakäsineiden pukemista ja niiden riisumisen jälkeen, ennen kuin kosketaan puhtaisiin hoito- ja tutkimusvälineisiin, osastolle mennessä ja sieltä lähtiessä. Tarvittaessa kädet pestään vedellä ja saippualla (jos kädet tuntuvat likaisilta, wc-käynnin yhteydessä, kun hoidetaan potilasta, jolla on tai epäillään tarttuvaa ripulia, töihin mennessä ja sieltä lähdettäessä).
Pientoimenpiteissä, joissa rikotaan ihoa tai limakalvoja, tai asetetaan elimistöönvierasesineitä, ja toimenpiteitä jotka tehdään leikkaussalin ulkopuolella, täytyynoudattaa erityisen tarkkaa aseptista työotetta.
Iho desinfioidaan niin, että desinfektioalue on riittävän suuri, eli puhdistetaaniho laajalta alueelta, ei ainostaan toimenpidekohdasta. Edetään aina puhtaasta likaiseen, oletetun pisto- tai viiltopaikan kohdalta ja huomioidaan mihin päin on valumissuunta. Ihoalue pyyhitään kolme kertaa niin, että desinfektioaluettapienennetään joka kerralla, eli aloitetaan laajalta alueelta ja kolmannella kerrallapyyhitään pienin alue. Iho desinfioidaan juuri ennen toimenpidettä ja vakutusaikaon desinfektioaineen kuivumisaika. Ihon pitää antaa kuivua kokonaan ennen toimenpiteen aloittamista, ennen kuin steriilejä liinoja kiinnitetään ja toimenpide aloitetaan.
Erilaisia suojaimia tilanteen vaatimuksien mukaan on: suojakäsineet, kertakäyttöinen suojatakki tai esiliina, kirurginen suu-nenäsuojus (käytetään aina kun tehdään toimenpiteitä steriileille alueille), hiussuojus (erittäin korkean hygieniavaatimuksen täyttävät toimenpiteet, esim. keskuslaskimokatetrin laittaminen).
Näillä tavoilla estetään mikrobien siirtyminen potilaasta työntekijään ja toisinpäin, sekä toisiin potilaisiin. Mikrobit eivät näin pääse leviämään myöskään hoitovälineiden tai hoitoympäristön kautta toisiin potilaisiin tai työntekijöihin. Ohjeiden noudattaminen suojaa potilaita ja hoitajia mikrobitatartunnoilta ja infektioilta. Nämä asiat ovat terveydenhuollossa jokapäiväisiä ja kaiken a ja o.
”Kiitos, kohta teitä tullaankin hakemaan röntgeniin.”
Toinen hoitaja tuleekin pian hakemaan potilasta röntgenkuvauksiin.
”Eli otetaan vasemman olkavarren, sekä lannerangan natiiviröntgen kuvat.” toteaa röntgenhoitaja tervehdittyään potilasta ja tätä tuovaa hoitajaa ja tarkistettuaan potilaan henkilötiedot.
Röntgen kuvantamismenetelmänä
Röntgen -kuvauksessa kuvattava kohde altistetaan elektromagneettiselle säteilylle ampumalla säteitä röntgenputkesta. Röntgensäteet läpäisevät pehmytkudokset eli lihakset, jänteet, ihon, suonet ja hermot,sekä sisäelimet ja päätyvät sitten radiografiselle taustalevylle. Röntgeniä käytetäänkin ensisijaisesti luuston kuvaamiseen. Röntgenkuvaus onkin paljon käytetty ja hyödytty kuvantamismentelmä murtumien ja dislokaatioita tutkittaessa. Röntgeniä hyödynnetään kuvantamismenetelmänä myös luuston sairauksissa.
Kuvia otetaan yleensä vähintään kaksi. Tällöin niiden kuvakulmien tulee olla kohtisuoraan toisiinsa nähden.
Lantionalueen ja olkavarren röntgen:
Lantion röntgenkuvalla saadaan selvitettyä, onko potilaalla lantiorenkaassa murtumia. Tämän mahdollisuuden poissulkeminen on tärkeää, sillä lantion alueen murtumiin saattaa liittyä, vammamekanismin suuruudesta riippuen merkittäviäkin verisuonivammoja ja henkeä uhkaavia verenvuotoja. Olkavarren röntgen kertoo mahdollisesta murtumasta.
Potilaan valmisteleminen röntgen -tutkimukseen
Ennen tutkimuksia, tulee potilas valmistella hyvin. Hänelle tulee antaa tietoa siitä, miksi tutkimus tehdään, mitä se pitää sisällään ja mitä tutkimuksen aikana tehdään. Hänet ohjeistetaan siitä, miten tutkimuksen aikana tulee olla ja kerrotaan kuinka kauan tutkimus suurin piirtein kestää. Ohjeistuksen jälkeen tulee varmistaa se, että potilas on ymmärtänyt ja antaa mahdollisuus kysymyksiin, jos sellaisia on herännyt.
Röntgentutkimuksen aikana potilaalla tulee olla ohuet vaatteet, eivätkä ne saa sisältää metalleja. Myös korut, kellot yms. pitää riisua pois.
”Kiitos, nämä onnistuivat oikein hyvin. Selvä murtumahan tuossa olkavarressa näkyy, mutta lähetetään nämä nyt lääkärille, niin hän katsoo ne paremmin ja tulee sitten kertomaan niistä teille.” sanoo röntgenin hoitaja.
Potilas viedään takaisin potilaspaikalleen ja tämä jää jälleen odottelemaan lääkäriä.
LÄHTEET:
https://www.ksshp.fi/fi-FI/Ammattilaiselle/Hoitoketjut
https://www.klinik.fi/terveysinfo
https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/vieritutkimukset-tehokkuutta-vai-tuhlausta/
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto
Nordström, J. 2019. TULE- Ammattilaisen taskuatlas. VK-kustannus Oy.