Kuvat

Haggista, herrasmiehiä ja filosofiaa

One week in Dundee / and the world’s your lobster

Syksy tuo tullessaan lukioon sähköiset ylioppilaskirjoitukset ja uuden opetussuunnitelman. Digitalisaatio loikkii sisään ovista ja ikkunoista. Pääopetusaineessani filosofiassa uusi opetussuunnitelma merkitsee ennen kaikkea pakollisten kurssien määrän kaksinkertaistumista ja argumentaatiotaitojen entistä keskeisempää roolia. Suomalaisen keskustelukulttuurin nykytilan vastentahtoisena todistajana en voi kuin tervehtiä tätä ilolla.

Näissä murrostunnelmissa läksin maaliskuussa Erasmus-vaihtoon Skotlantiin tutustumaan sikäläiseen koulujärjestelmään ja omia aineitani – filosofiaa, uskontoa ja elämänkatsomustietoa – vastaavien aineiden opetukseen. Skotlannin valintaan vaikuttivat monet syyt, kuten ihastuminen maahan kahden vuoden takaisella lomamatkalla, koululaitoksen hyvä maine ja tuttu englannin kieli. Vierailuni formaatti oli viikon mittainen työnseuranta eli paikallisen opettajan varjostaminen (job shadowing).

 

WP_20160313_19_55_10_Pro
Palasia Suomesta ja Jyväskylästä tuliaisiksi.

Etsin sopivaa kohdekoulua pitkään ja hartaasti. Käytännön rajoituksia asetti maantiede: koulun oli suotavaa sijaita lentokenttäkaupungissa (Glasgow tai Edinburgh) tai parin tunnin juna- tai bussimatkan säteellä sellaisesta. Halusin lisäksi kouluun, joka järjestää filosofian opetusta; filosofia ei Skotlannissa kuulu pakolliseen opetussuunnitelmaan, joten sitä ei opeteta kaikkialla. Sen sijaan uskonto- ja moraalikasvatus (Religious and Moral Education, RME) on pakollista, ja mahdollinen filosofian opetus on yleensä kytköksissä tähän oppiaineeseen. Tällöin kokonaisuuteen viitataan usein nimellä Religious, Moral, and Philosophical Studies (RMPS). Erotuksena suomalaiseen uskonnon opetukseen uskonto- ja moraalikasvatus on kaikille yhteistä, eikä elämänkatsomustiedon vastinetta ole. Skotlannissa on jonkin verran katolisia kouluja, mutta halusin kouluni olevan uskonnollisesti tunnustukseton. Toiveissa oli myös korkea sijoitus koulujen ”sarjataulukossa” (vrt. jokakeväinen suuri suomalainen lukioranking).

Vaihtokouluksi valikoitui lopulta Dundeessa sijaitseva mainekas Grove Academy, jonka rehtori Graham Hutton ja RMPS:n pääopettaja Gerard Dillon toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi. Grove Academy on toisen asteen koulu (secondary school), jossa opiskelee yli 1.200 12–18-vuotiasta nuorta. Se sijaitsee Broughty Ferryn varakkaassa kaupunginosassa – ”Snobbish”, sanoi taksikuski – noin kuuden kilometrin päässä Dundeen ydinkeskustasta. Koululla on 125-vuotinen kunniakas historia. Nykyisin se toimii vuonna 2009 valmistuneissa tiloissa.

 

Grove yard
Uuden koulurakennuksen julkisivussa on futuristisia elementtejä.
Old Grove
Koulun historia elää etupihan vanhassa rakennuksessa.

Dundee on entinen teollisuuskaupunki, joka sijaitsee Tay-lahden rannalla Edinburghista noin 100 km pohjoiseen. Matka Edinburghista taittui miellyttävästi junalla reilussa tunnissa. Skotlannin neljänneksi suurin kaupunki on asukasluvultaan vain hieman Jyväskylää suurempi. Suomessa se tunnetaan lähinnä marmeladista ja kahdesta Skotlannin valioliigan joukkueesta, joista toista, Dundee Unitedia, Mixu Paatelainen manageroi vielä vierailuni aikana. Valitettavasti Mixu sai toukokuussa potkut.

Reissu oli antoisa mutta päivät olivat pitkiä, joten virkeää vapaa-aikaa ei ollut paljon. Kirjakaupassa, elokuvissa ja ravintoloissa ehdin kuitenkin käydä ja tietenkin katsoa jalkapalloa pubissa. Mieleenpainuvin ruokaelämys oli vaihtoehtoinen haggis, jonka valmistuksessa oli käytetty perinteisten sisäelinten sijaan kasviksia(!). Maistui yhtä hyvältä kuin alkuperäinenkin.

 

Hotel Malmaison aivan kaupungin ytimessä oli ”posh”. Untani valvoi Dundeen oma sarjakuvasankari Dennis the Menace.

Grove Academyssa sain kunnian varjostaa RMPS:n pääopettaja Mr. Dillonia, joka osoittautui erinomaiseksi tarinankertojaksi ja opiskelijoiden tietoisuutta kasvattavaksi intohimoiseksi pedagogiksi, jonka tunneilla viihtyi myös muukalainen Suomesta. Seurasin myös muiden RMPS-opettajien opetusta ja osallistuin osaston palavereihin. Koulussa oli rento ja välitön ilmapiiri, mutta hyvistä tavoista ei tingitty.

Silmiinpistävin ero Suomeen oli etenkin miesopettajien ja opiskelijoiden pukeutumisessa. Miesten edellytettiin pukeutuvan kauluspaitaan, kravattiin sekä siisteihin housuihin ja kenkiin; monilla oli lisäksi pikkutakki. Suomalaisissa kouluissa näin tyylikäs pukeutuminen on harvinaista ja yleensä rehtorien heiniä. Opiskelijoilla oli siisti yhtenäinen kouluasu, joskin standardista oli mahdollista poiketa hieman.

 

En aina pukeudu töihin näin, mutta kun olen Skotlannissa, pukeudun.

Yhtenäisen koulu-univormun hyvistä ja huonoista puolista voidaan kiistellä, mutta ammatillisesti kiinnostavampia olivat erot pedagogiikassa ja hallinnossa. Seuraavassa on kolme mielestäni kiehtovinta eroa verrattuna suomalaiseen koululaitokseen.

Pääopettajan rooli ja pitkälle viety kollegiaalinen yhteistyö

Groven RMPS-opettajat viettävät töissä paljon aikaa yhdessä ja tekevät tiivistä yhteistyötä.  Esimerkiksi opetusmateriaalit (diat yms.) ovat yhteisessä käytössä. Aina on avointen ovien päivä. Maanantaisin heillä on osastotapaaminen, jossa keskustellaan ajankohtaisista asioista ja pedagogisista kysymyksistä. Kollegat tietävät koko ajan, missä kukin on opetuksessaan menossa.

Yhteistyöstä ja osaston opetuksesta on vastuussa principal teacher, keskijohtoon kuuluva aineen pääopettaja. Esimerkiksi Mr. Dillonin alaisuudessa toimi vierailuhetkellä kolme opettajaa ja yksi opetusharjoittelija. Suomessa kollegiaalinen yhteistyö on keskimäärin jokseenkin sattumanvaraista ja liiaksi yksittäisten opettajien persoonista ja keskinäisistä kemioista riippuvaista. Toisaalta meillä ei ole pääopettajia, jotka johtaisivat joukkoa.

 

Scotsman
Sain varjostettavaltani läksiäislahjaksi Skotlannin pelipaidan ja oudon muotoisen jalkapallon. Cheers, mate!

Argumentaatiokeskeisyys oppitunneilla ja oppimateriaaleissa

RMPS-opetuksessa, etenkin filosofian kursseilla, kaikkea läpäisee argumentaatiokeskeisyys. Argumentaatiota painotetaan selvästi enemmän kuin Suomessa, vaikka täälläkin se korostuu filosofiassa (ei kuitenkaan uskonnossa). Painotus näkyy oppikirjoissa, joiden luvut koostuvat pitkälti teemaan liittyvistä argumenteista, vasta-argumenteista ja pohdintatehtävistä. Oppitunneilla ilmiöitä tarkastellaan argumenttikeskeisesti ja väitellen. Huonoihin argumentteihin puututaan välittömästi ja suomalaiseen makuun melko suoraankin. Vaikka filosofia ei saisikaan selville kiistattomia totuuksia, se ei tarkoita, että kaikki argumentit ovat yhtä hyviä.

Onneksi filosofian uusi opetussuunnitelma Suomessa tulee kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota argumentaation taitoihin. Mielenkiintoista on, että Skotlannissa (ainakaan Grovessa) argumentaatiota ei opeteta erillisenä aiheena muuten kuin vapaavalintaisilla korkeammilla kursseilla. Kyse on pikemminkin läpäisyperiaatteesta, kaikkialla käytettävästä lähestymistavasta. Sitä paitsi nyt puhutaan asukasluvultaan noin Suomen kokoisesta maasta, joka on tuottanut sellaisia ajattelun jättiläisiä kuin David Hume, Adam Smith ja Thomas Reid. Voisi kai sanoa, että laadukas argumentaatio kuuluu skotlantilaiseen kulttuuriin.

 

En ottanut varoituksista huolimatta sateenvarjoa matkaan. Mennessä ja tullessa paistoi aurinko, eikä viikon aikana satanut pisaraakaan.

Opiskelijoiden kasvattaminen aktiivisiksi vaikuttajiksi

Ilokseni huomasin, kuinka Grovessa ei lähestytä etiikkaa vain teoreettisena tutkimuskohteena vaan käytännön toimintana.

Kirjallisissa tehtävissä opiskelijoilta ei useinkaan vaadita ensisijaisesti faktoja vaan heidän tulee pohtia, mitä minä voisin tai mitä minun pitäisi asialle tehdä. Koulu on mukana Inspire>Aspire: Global Citizens in the Making -ohjelmassa, joka tukee opiskelijoiden kehitystä eettisiksi maailmankansalaisiksi. Koulu järjestää myös isoja projekteja, joista mainittakoon opiskelijoiden muutaman viikon mittaiset vapaaehtoistyömatkat ulkomaille (tänä kesänä Ugandaan) ja Lessons from Auschwitz -projekti, jonka puitteissa vieraillaan vuosittain Saksassa. Ylipäätään koulu on avoin maailmalle ja kasvattaa tiedostavia kansalaisia. Opiskelijat olivatkin hyvin kiinnostuneita eksoottisesta suomalaisesta vieraastaan.

Vaihtelua sain minäkin. Yhdentoista kenttätyövuoden jälkeen minun oli mentävä kauas nähdäkseni taas kunnolla lähelle. Jos en palannut parempana ihmisenä, niin kenties parempana opettajana – ainakin palasin monta kokemusta ja ystävää vauraampana ja astetta maailmankansalaisempana entiteettinä, jonka puheessa särähti jykevä skottiärrä vielä kotimaan kamarallakin.

Vastavierailua odotellen,
Antti