Harjoitustyöt - Puuartesaaniksi

Jakkara

Ensimmäisenä harjoitustyönä oli jakkara. Työ eteni aika samaan tahtiin kaikkien kanssa ja samalla opettelimme käyttämään kaikkia tarvittavia koneita.

Jakkaran tekeminen oli todella mielenkiintoista ja opettavaista. Välillä olo oli kuin Liisalla ihmemaassa; käytössä oli valtavasti koneita, laitteita ja työkaluja joita ei ollut koskaan nähnyt tai saati käyttänyt.

Valmiiseen jakkaraan olen todella tyytyväinen ja hiukan ylpeäkin, että osasin sellaisen tehdä. En ole koskaan rakentanut puusta muuta kuin peruskoulussa pannunalusen ja seinäkellon ja siitä on jo tovi aikaa.

Yöpöytä

Seuraavana harjoitustyönä oli Alpon suunnittelema yöpöytä. Yöpöytään tuli laatikko ja ovi. Samalla saimme hyödyntää jo jakkaraa valmistaessamme opittuja taitoja.

Ensimmäiseksi tein jalat yöpöytään piirrustusten mukaan.

Päätyyn merkinnät, mikä jalka tulee mihinkin.

Seuraavana työnä oli tehdä kansi ja pohja.

Päädyimme valmistamaan liimalevyt Anskun kanssa yhteistyössä.

Käytimme liimalevyt tekemiseen ”karusellia”.

Valmiit liimalevyt, liimojen ”rapsuttelujen” jälkeen.

Lokerossa oli välillä paljon valmiita osia, jotka eivät vielä muistuttaneet pöytää ollenkaan.

Harmittelin, kun jyrsin repi yhdestä sarjast tosi pahasti reunan. Alpo näytti miten tämmöisen voi korjata.

Mokasin ja jyrsimellä vetäisin uran vähän pitkäksi. Mutta onneksi kaikki on korjattavissa ja virheistä oppii. Vähän pakkelia pintaan ja rypyt siliää 😁😉

Olin ehdottomasti sitä mieltä, että yöpöydästä tulee valkoinen. Meillä on jo yöpöydät ja emme tarvitse uusia, joten pöytä menee tyttäreni huoneeseen tai vierashuoneeseen. Niihin ei sovi kuin valkoinen. Joten tässä vaiheessa vanerit täytyi maalata, jotta kaikki pinnat ja reunat saa siistiksi.

Vanerit maalasin useamman kerran ja niistä tuli ihan hyvät. Tässä seinät liimauksen jälkeen.

Seuraavana oli vuorossa saranoiden asennus. Vieressä kaverit olivat jo tuskailleet niiden kanssa ja miten vaikea ovi on saada asettumaan ja toimimaan.

Saranoiden paikkojen talttaus ensin oveen.

Tadaa! Se onnistui! Ovi asettui hyvin paikalleen. Aukeaa, menee kiinni ja myös pysyy kiinni.

Pöydästä piti tosiaan tulla koko valkoinen. Manu oli jo monesti käynyt sanomassa, että älkää maalatko puuta piiloon ja antoi meille lempinimen ”valkoisenpöydän ritarit” 😁 Olin alkanut miettimään, että en haluaisi upeaa puuta maalata piiloon, mutta kun koivunväri ei sovi meille mihinkään… Isäni kanssa juttelin koulutöistä ja hän oli ehdottomasti samaamieltä Manun kanssa. Ajatus muhi päässäni ja mietin, että mitä ihmettä keksisin.

Sitten näin pinterestissä upean kuvan lipastosta, joka oli koivunvärinen ja siihen oli maalattu kuvioita valkoisella. Aloin sulattelemaan ajatusta ja harmittelin, kun olin jo ehtinyt maalata oven peilin valkoiseksi. Sitten tein päätöksen ja hioin peilistä maalin pois.

Illalla kotona tulostin kuvan jonka pohjalta aloin tehdä sapluunaa ikkunakalvoon. Yksi päivä meni sapluunoita mattopuukolla leikatessa. Tarkka työ kannatti ja sain hyvät sapluunalla aikaiseksi.

Valmiiden sapluunoiden sovittelua pöytään

Maalien, sapluunoiden ja lakkauksen testausta. Kokeilen töpötellä kalustemaalilla ja akryylimaalilla. Akryylimaali toimi paremmin, sillä se oli tarpeeksi paksua, että sillä sai tarkemmat ja siistimmät kuviot. Myös lakkaus päälle onnistui hyvin, jännitin vähän levittääkö lakka maalin, mutta ei levittänyt vaan lopputulos oli hyvä.

Tadaa! Kuviot valmiina. Joistakin kohti maali oli vähän levinnyt sapluunan alla, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Pieniä yksityiskohtia maalasin vielä ohuella siveltimellä.

Koska yöpöydästä ei tullutkaan valkoista, niin jo aikaisemmin ostamani vetimet ei tuntuneetkaan enää hyvältä vaihtoehdolta.

Järjestin instagram-seuraajilleni äänestyksen, että kummat vetimet ovat paremmat. Yllätyksekseni rosteriset voittivat äänestyksen, mutta silti luotin omaan visioon ja valikoin vetimiksi ”sipulit”.

Yöpöytä kotiutuneena. Pöytä löysi paikkansa tyttäreni huoneesta. Olen pöytään tyytyväinen ja se on saanut paljon kehuja.

Vanhojen Rouvien uudet vaatteet

Olen perinyt Mummoltani kauniit tuoli eli vanhat rouvat.

Tuolien päälliset olivat jo puhki kuluneet ja ne odottelivat sopivan kankaan löytymistä. Yksi päivä bongasinkin kirpparilta Vallilan verhon edullisesti. Kankaan nimi; ”Katariina Suuri” sopi täydellisesti Vanhoille Rouville.

Lauantai aamuna laitoin päälliset uusiksi.

Selkänojasta piti piirtää kaavat, että kankaan sai asettumaan hyvin.

Valinnaisena, korjaaminen

Valitsin valinnaiseksi ehdottomasti korjaamisen, sillä vanhojen huonekalujen korjaaminen ja entisöinti kiinnostaa minua eniten.

Sain korjattavakseni ystäväni kuusi ruokapöydän tuolia, jotka koira oli jyrsinyt. Ystäväni halusi myös, että tuoleista tulee koko valkoiset.